Viikuna-spelttileipä

Seisoin kaupan jauhohyllyn edessä miettien, mistä jauhoista saisin tehtyä helppoa, hyvää ja terveellistä leipää. Sellaista, jota alle yksivuotiaskin pystyisi kahdella hampaallaan syömään. Silmiini osui kivan näköinen spelttijauhopaketti, jonka sisällöstä 10% on kuitua ja 15% proteiinia. Ihan hyvä suoritus jauholta.

Samaiselta kauppareissulta ostin pussillisen kuivattuja viikunoita, jotka ajattelin yhdistää näiden jauhojen kera. Melkoinen sekametelisoppahan siitä minun leipätaikinasta tuli.

5 dl maitoa

1-2 tl suolaa

1 pss kuivahiivaa

200g kuivattuja viikunoita pieninä paloina

Spelttijauhoja

Sämpyläjauhoja

Noin 1 dl ruishiutaleita

Noin 1 dl vehnärouhetta

Iso loraus (n. 1 dl) rypsiöljyä

Jauhojen määrää en mitannut, mutta tein taikinasta sellaista, mitä pystyi vielä ihan lopussakin sekoittamaan puuhaarukalla. Ei siis ole tarkoitus tehdä mitään taikinakönttiä. Jauhoista noin 2/3 laitoin spelttijauhoja ja 1/3 sämpyläjauhoja. 

Minun vauvaversiossa korvasin maidon korvikkeella, ja suolan jätin pois. Suolaton leipä on yleensä tosi mautonta, mutta tätä leipää huomasin syöneeni useamman viipaleen. Viikunat tuo leipään kaivattua makua ja makeutta.

Kaikki aineet sekaisin (öljy viimeiseksi), ja liinan alle. Ei siis mitään ärsyttävää vaivaamista. Tein taikinan aamupäivällä, ja paistoin leivän iltapäivällä, eli taikina sai kohota muutaman tunnin. Ehkä vähempikin riittäisi, mene ja tiedä. 

Jaoin taikinan kahteen pikkuvuokaan, mutta luulisin tämän taikinan olevan sopiva sellaiseen oikeaan pitkänmalliseen leipävuokaankin. Vuorasin vuoat leivinpaperilla, jotta leipä irtoaisi varmasti helposti.

Vuoka uuniin 200 asteeseen, ja sieltä pois 35 minuutin päästä. Helppoa kuin heinänteko, ja lopputulos oli yllättävän hyvä. Jopa niin hyvä, että piti ihan näin muillekin jakaa tämä keksintö. Ja niin hyvää, että spelttijauhot löytyy meidän ostoskärryistä toistekin. Ja niin hyvää, että suunnittelen jo juusto- ja viini-iltaa, jossa ihanien juustojen kyytipoikana olisi tätä viikunaleipää. Ja jopa niin hyvää, että ainakin hetken ajan uskon, että jopa tällaisella ilman jauhopeukaloa syntyneellä on mahdollisuus onnistua leivän leipomisessa.

Vauvan myssy - helppo virkkausohje

Opettelin vastikään joustinneuleen tekemisen virkkaamalla, ja se olikin helpompaa kuin luulin. Ystäväni sai viime viikolla vauvan, ja päätin testata tätä joustinvirkkausta tekemällä vastasyntyneelle neidille myssyn talveksi. Tein heti peräkkäin kaksi myssyä kun oli niin nopeatekoinen malli.

Langaksi valitsin Dropsin Andesin ja virkkuukoukun kokoa 7. Näillä eväillä ei kauan nokka tuhise kun myssy on jo valmis. Näin se tapahtuu: Virkkaa 17 ketjusilmukkaa. Tee ketjuun kiinteä silmukka toiseen ketjusilmukkaan koukulta päin katsottuna, ja virkkaa ketjun loppuun saakka kiinteitä silmukoita.

2. Krs: käännä työ. Virkkaa yksi ketjusilmukka, ja kiinteitä silmukoita takareunaan koko kerroksen loppuun. Takareunaan virkkaaminen tarkoittaa sitä, että koukku laitetaan vain silmukan takareunan läpi (ks kuva), kun tavallisessa virkkauksessa koukku laitetaan silmukan etu- ja takareunan läpi.

Jatka toisen kerroksen ohjeella siihen saakka, kunnes työssä on 27 riviä (aloitusketjun lisäksi). 

Ompele lyhyet sivut yhteen parsinneulalla.

Pujottele lanka parsinneulan avulla putkilon toisen aukon ympäri.

Kiristä ja päättele lanka.

Valmista tuli! Myssyn voi koristella halutessaan esimerkiksi kukalla tai tupsulla (ei välttämättä vastasyntyneelle käytännöllisin ratkaisu, mutta söpö).

Tämän kukan tein virkkaamalla kaksi erikokoista ympyrää, jotka ompelin yhteen. 

Tällä systeemillä saa helposti tehtyä pipon erilaisista langoista ja erikokoisille ihmisille. Jos malli asuu kotonasi niin voit aloittaa virkkaamalla sen pituisen ketjusilmukkaketjun, minkä korkuisen pipon haluat. Ja pipohan kasvaa työn edistyessä, joten leveyttä voi testailla päähän matkan varrella. 

Superhelppo lahjaidea vaikkapa pukinkonttiin.

Kiva palaute, kiva mieli

Tulipa niin hyvä mieli kun eräs ystävä tunnusti, että hän oli opetellut virkkaamaan isoäidinneliöitä ohjeeni avulla, ja jäänyt ihan koukkuun. Voiko parempaa palautetta käsityöohjeesta enää saada? Se, että saa edes yhden ihmisen innostumaan uudesta jutusta, ohje kannatti tehdä.

Toinen palaute liittyy neljän viikon treenihaasteeseen. Eräs tuttava kertoi, että hän luki treenihaasteesta blogistani ja  pohti paikallisen Martta -yhdistyksen haastamista neljäksi viikoksi treenaamaan. Aivan mahtavaa! Siitäkin siis kannatti kirjoittaa. 

Mikä parasta, nämä ihmiset saivat suunsa auki ja kertoivat noista kokemuksistaan. Kuinka pienellä teolla voi tuoda iloa toisen päivään. Liian usein ainakin itselleni käy niin, että ajattelen kyllä paljon positiivisia asioita ihmisistä, mutta eipä vain tule sanottua ääneen. Tämä kehityskohde on tiedossa, ja työn alla. Ja ehkä jo pienoista kehitystäkin on tapahtunut.

Jos joku on haastanut Martat treenaamaan, niin minä haastan sinut kertomaan seuraavan viikon ajan mieleesi tulevat kivat asiat ääneen. Jos vaikkapa puolison peppu näyttää hyvältä uusissa housuissa, ehkä kannattaa sanoa se ääneen. :)

Pipo päähän - virkkausohje

Miten ne pipot onkin aina hukassa tai väärän kokoisia tai väärän mallisia pieneen päähän? Päätinpä ryhtyä toimeen ja virkata pipon vajaa vuoden ikäiselle neidille.

Ostin ihanan pehmeää lankaa, Dropsin Big Merinoa, ja kaivelin pussukastani 4,5mm virkkuukoukun. Tein aloitussilmukan (=vetosilmukka), jonka ympärille virkkasin viisi kiinteää silmukkaa. Jatkoin suoraan seuraavalle kierrokselle, eli virkkasin pipon spiraalina, jolloin kerrosten vaihtumisia ei tule näkyviin. 

Toisella kierroksella virkkasin jokaiseen kiinteään silmukkaan kaksi silmukkaa, jolloin silmukkamäärä kasvaa kymmeneen. Kolmannella kierroksella virkkasin joka toiseen silmukkaan kaksi silmukkaa (=15 s). Tästä eteenpäin lisäykset tehdään aina edellisen kierroksen lisäyskohtien toiseen silmukkaan. Näin ollen lisäykset tulevat aina samaan kohtaan ja pipon mallista tulee siisti. Lisäilin silmukoita kunnes niitä oli 80. Tämän pipon käyttäjän päänympärys on 46cm. Jos tekisin pipon itselleni, tekisin noin 100 silmukkaa.

Viidellä aloitussilmukalla tehtynä piposta tulee hieman hiippalakkimainen. Jos haluaa tehdä pipon yläosasta tasaisemman niin kannattaa aloittaa kuudella silmukalla, ja lisätä aina kuusi silmukkaa per kierros niin pipon päälaesta tulee "lätty". Tällöin silmukoita tulee toisella kierroksella 12, kolmannella 18 jne.

Kun sopiva silmukkamäärä on saavutettu, jatketaan virkkaamalla kiinteitä silmukoita spiraalina niin kauan kunnes pipon korkeus on sopiva. Niin helppoa, että kaikki varmasti osaa. 

Jos haluat jämäkän pipon, joka pitää muotonsa ja vähän tuultakin, valitse suositeltua pienempi koukku. Jos taas haluat rennomman lörppäpipon niin valitse langan suositusta hieman isompi koukku. Muista tarkistaa myös silmukoiden määrä langan ja koukun mukaan. Eli mitä paksumpi lanka ja/tai koukku, sitä vähemmän silmukoita ja päin vastoin.

Mullahan lähti tämä projekti ihan lapasesta. Päätin virkata pipon takaosaa vähän pidemmäksi että suojaa niskaakin. Ja kaventaa vähän sieltä takaa, että pipo istuu hyvin takaraivoon alapuoleltakin. Ja sitten piti tehdä korvaläpätkin. Ja solmimisnauhat. Ja kukkakoriste.

Kukkakoristetta varten virkkasin pitkän pitsinauhan. Ohje kuuluu näin: virkkaa 112 silmukkaa. Virkkaa yksi pylväs kolmanteen ketjusilmukkaan, ja siitä eteenpäin pylväitä jokaiseen ketjusilmukkaan. Toinen kerros: virkkaa viisi ketjusilmukkaa, ja tee piilosilmukka (tai kiinteä silmukka) viidenteen pylvääseen. Jatka näin pylväsrivin loppuun saakka. Kolmas kerros: virkkaa jokaiseen viiden ketjusilmukan lenkkiin viisi pylvästä, ja pylväsryhmän jälkeen aina piilosilmukka (tai kiinteä silmukka) siihen kohtaan missä edellisen kierroksen ketjusilmukkalenkit kiinnittyvät ensimmäiseen kerrokseen. 

Käärin nauhan kukan muotoon rullaksi, ja kiinnitin parsinneulalla ja samalla langalla sieltä täältä niin, että kukka pysyy kasassa. Sitten vain kukka pistoilla kiinni pipoon. Solmimisnauhat tein niin, että kiinnitin kolme langanpätkää korvaläppiin, ja letitin langat nauhaksi. Valmista tuli! 

Pipo on kiitollinen virkkuu, koska se valmistuu melko nopeasti, ja tulee varmasti käyttöön. Tuo alussa kerrottu pipon ohje on aivan perusohje, jota voi sitten taitojen ja kiinnostuksen mukaan muokata mielin määrin. Joskus voi joutua vähän purkamaan jos huomaa, että on tehnyt liikaa tai liian vähän silmukoita, mutta ei kannata harmitella sitä, sillä matka on tärkeämpi kuin määränpää, virkkaamisessakin. :)

618 kilometriä

618 kilometriä on matka jonka ajoin viime yönä. Yöllä on hyvä ajaa, lapset nukkuvat takapenkillä ja ruuhkaa ei ole.

618 kilometriä on matka, jonka aikana ehtii hyvin vaihtaa kuulumisia pitkästä aikaa ystävän kanssa. Ja miettiä kuinka saamaton onkaan kun näitä puheluita on niin harvoin. No, ehkä laatu korvaa määrän ainakin osittain.

618 kilometrin aikana pysähdyttiin kerran, iltapalalle. Pysähdyksen aikana ehtii hukata autonavaimen, ja etsiä sitä tovin taskulampun kanssa, kunnes löytää sen lapsen hupusta. Matka voi jatkua.

618 kilometriä on matka, jonka aikana tulee helposti väsy. Takapenkkiläisille tämä on toivottavaa, kuskille ei niinkään.

618 kilometriä on pitkä matka. Mikkelin kohdalla tuntuu, että matka ei etene. Kuopiossa on jo voittajafiilis, ollaan reilusti yli puolenvälin.

618 kilometriä on matka, jonka tekemistä miettii tovin. Miettii, jaksaako ajaa päivällä monen pysähdyksen taktiikalla, ja miettii pysyykö hereillä yöllä yhden pysähdyksen taktiikalla.

618 kilometriä on matka, jonka ajaminen ei ole koskaan kaduttanut. Se on matka, jonka päässä odottaa lämmin halaus, ja varmuus siitä, että olen aina tervetullut. 

618 kilometriä on matka, jonka päässä asuu äiti.

Viikonloppu ja nyhtöpossu

Viikonloppu täällä taas! Tehtyäni taas aivan luvattoman monta luvattoman mautonta ateriaa, päätin kokeilla jotain vähän muuta kuin kanaa, jauhelihaa, kanaa... Ostin tarjouslaarista possun niskaa 1,7 kilon köntin. Vai kassleriksiko sitä kuuluu kutsua? No, oli mitä oli niin havahduin perjantai-iltana siihen, että siellä se possuköntti röhnöttää jääkaapissa, enkä miettinyt yhtään kaupassa miten sen valmistan. Lukuunottamatta sitä cola -pulloa, jonka nappasin mukaan kun jostain mieleni perukoilta kaikui huuto, että possu ja cola ne yhteen soppii.

Ei muuta ko googlailemaan. Ensisijainen tavoitteeni oli löytää ohje, joka ei vaadi marinoimista, eli ainekset possun kylkeen ja uuniin vaan. Löysin monta ihanaa nyhtöpossun ohjetta, mutta harmikseni totesin, ettei kaapeistamme löydy yhteenkään niistä tarvittavia aineksia. Niinpä päätin soveltaa, ja laittaa sekaan sitä mitä löytyy.

Laitoin possun kannelliseen uunipataan, ja perään heitin soosin, johon tuli

5-7 dl Pepsiä

Iso loraus (0,5-1dl) soijakastiketta

Saman kokoinen loraus ketsuppia

Saman kokoinen loraus sweet chili -kastiketta

Pari sipulia isoina paloina

Useampi valkosipulinkynsi

Jonkin verran kuivattuja chili lastuja (tuore olis tietysti ollut vähintään yhtä hyvä)

Sitten koko komeus uuniin 120 asteeseen illalla kymppiuutisten aikaan, ja aamulla meidän taloudessa tuli herätys siinä viiden aikaan, jolloin olikin sopiva aika ottaa possu pois uunista. 

Liha irtosi oikein nätisti kahdella haarukalla nyhtäen, ja siihen päälle kaadoin tuota paistolientä, ja jätin siihen toviksi maustumaan. Vielä kannattaisi grillata lihaan vähän rapeampi pinta ja väriä, mutta minähän en enää sitä jaksanut tehdä. 

Hyvää oli, ja maistui perheen pienimmillekin hyvin. Ehkä jos tekisin pelkästään aikuisille niin laittaisin tuota soijakastiketta reilummalla kädellä, tai vaihtoehtoisesti lisäisin hieman suolaa. 

Todella helppo ruoka valmistaa, ja tuota nyhtöpossua voi sitten syödä eri muodoissa viikonlopun yli. Sopii sellaisenaan lisukkeiden kanssa, burgereihin, leivälle jne.