Heijastavat pipot

Kaupasta tarttui mukaan Novitan Heijastus -lankaa harmaana ja valkoisena. Näistäpä tein pienimmille perheenjäsenille pipot, jotka toivottavasti auttaa autoilijoita näkemään heidät pimeässä loskakelissäkin. Näköjään se oli sitten se ajatus, joka sai tarttumaan puikkoihin pitkän tauon jälkeen. 

Ohje (pipo siropäiselle kolmevuotiaalle):

Kaksi kerää Novitan Heijastus -lankaa

8mm puikot (tein pyöröpuikoilla)

Luo 46 silmukkaa. Neulo joustinneuletta suljettuna neuleena (1o, 1n ympäri vaan, ei siis tule saumaa) pari senttiä. Tämän jälkeen neulo sileää neuletta kunnes kappale on 13 cm korkea. *Kavenna neulomalla kaksi yhteen tasavälein neljä silmukkaa kierroksella, ja tee yksi kierros ilman kavennuksia.* Toista *_* vielä kerran, ja jatka sen jälkeen kavennuksia samoissa kohdissa joka kierroksella ilman välikierroksia. Päättele kun jäljellä on 8-10 silmukkaa vetämällä lanka kaikkien silmukoiden läpi. 

Tämä pipo nopeasti ja on tosi helppo tehdä. Lisäsin pipoon vielä tupsun, jonka tein Novitan Tupsukehikolla. Alunperin ajattelin, että onpas turhanpäiväinen kapistus, mutta ekan käyttökerran jälkeen jouduin syömään sanani. Superkätevä laite tupsujen tekemiseen.

Tämä oli mun tyylistä tekemistä, nopeaa, helppoa ja yksinkertaista. Pipoja syntyikin heti kerralla kaksi.

Täydellinen lomavirkkuu

Täydellisen lomavirkkuun tulee olla helppo, kaunis ja sellainen mitä voi virkata vaikka silmät kiinni auringon häikäistessä. Mikäpä muukaan siis valikoitui lomakaveriksi kuin isoäidinneliö. Ohjeita siihen löytyy YouTubesta useampia, ja onpa tässäkin blogissa alkuaikoina yksi video-ohje julkaistu.

 

Isoäidinneliöön tarvitaan vain ketjusilmukoita ja pylväitä. Helppoa! Tämän työn kanssa ajattelin tehdä vain yhden ison isoäidinneliön. Toki on mahdollista myös tehdä monta pientä ja yhdistellä niitä sitten, mutta ajattelin, että tämä pysyy helpommin tallessa, eikä tarvitse päätellä niin paljon lankoja. Käytin työhön Isoveli -lankaa, koska sitä saa helposti mistä tahansa kaupasta lisää jos ei jaksa kuljettaa lankasäkkiä mukana ympäri Suomen.

 

Kuvassa olevasta tekeleestä tulee viltti, mutta nähtäväksi jää minkä kokoinen viltti. Sen voin kyllä sanoa, että isoäidinneliö lunasti odotukset lomavirkkuuna. Helppoa, nopeaa ja vaivatonta. Pointsit sille, joka tämän kuvion on joskus muinoin kehittänyt.

 

Ainakaan tähän mennessä ei oo tarvinnut silmät kiinni auringon häikäistessä virkata, mutta vielähän tässä on kesää jäljellä. Ja meneehän se vesisateessakin.

Virkattu tasku läppärille

Blogi on uinunut suloista kevätunta, samoin kuin virkkausinnostukseni. Töihinpaluu sai kuitenkin aikaan sen, että aloin kaivata uudelle työkoneelle suojataskua tai -pussukkaa, jotta voisin hyvillä mielin sujauttaa sen laukkuun kaiken roinan sekaan. En löytänyt mieluista mallia kaupoista, joten päätin virkata sen itse.

Inspiraation lähteenä toimi Molla Millsin kirja Virkkuri, ja sieltä erityisesti sivun 90 Triforce -tyyny. Valitsin langaksi Novitan Savanni bambuviskoosilangan, joka on käsittääkseni sesonkituote. Koukku numero 5 toimi tässä hyvin. Valitsin väreiksi mustan ja valkoisen, ja tuo Triforce -kuvio toimii aika hyvin noissa väreissä. Lankaa pussukkaan meni noin 1,5 kerää per väri.

En kirjoita kuvion ohjetta tähän, koska tein sen tuon Virkkuri -kirjan ohjeella, enkä halua kopioida ohjeita. Kirjaa saa kyllä varmasti lähes mistä tahansa kirjakaupasta ja kirjastosta.

Minun läppärini on käsittääkseni aika tavallisen kokoinen (leveys noin 37 cm). Tein 110 ketjusilmukkaa ja suljin silmukkaketjun renkaaksi. Virkkasin työn alhaalta ylöspäin. Tein ensimmäisen kierroksen kiinteitä silmukoita mustalla, ja toisesta kierroksesta lähtien kuljetin työssä mukana sekä mustaa että valkoista lankaa. Toinen lanka kulkee koko ajan työn sisässä, eli se virkataan silmukoiden sisään. Näin työn nurjastakin puolesta tulee siisti, eikä sinne jää langankiertoja.

Aluksi tuo tekniikka, jossa kuljetetaan toista lankaa mukana, voi tuntua hieman työläältä, mutta kun alkuun pääsee niin sitä ei edes huomaa. Sisässä kulkevaa lankaa kannattaa aina välillä vetäistä hieman, jotta se ei jää liian löysälle. Tuo kuvio muodostuu kymmenen silmukan jaksoista, joten tähän 110 silmukkaan tulee 11 kolmiota yhdelle kuviokierrokselle.

Minun läppärilleni neljä kokonaista kuviokerrosta oli juuri sopiva määrä, ja lopuksi virkkasin vielä yhden kerroksen valkoisella langalla. Kun korkeus oli sopiva, päättelin langan ja ompelin pohjan parsinneulalla kiinni. Vedin kulmia hieman sisäänpäin, koska läppärin kulmat on pyöristetty.

Lopputulos oli hauska, ja varmasti erilainen kuin työkavereilla. Myös huomattavasti edullisempi kuin ne nahkapussukat mitä katselin vaihtoehtona tälle. Tykkään!

Virkattu viltti simpukkakuviolla - ohje

Vihdoin ja viimein sain valmiiksi viltin, joka on ollut työn alla lähes pari kuukautta. Viltin saisi kyllä tehtyä paljon nopeamminkin, mutta viime aikoina olen ollut melko laiska virkkuri. Viltti on kyllä laiskalle virkkurille melko hyvä projekti. Voi hyvin pitää pidemmänkin tauon, ja kun valitsee helpon kuvion, sen muistaa paussin jälkeenkin. Sopii hyvin myös telkkarin ääressä virkattavaksi.

Ostin syksyllä lähikauppamme Valintatalon alelaarista 15 kerää Novitan Joki -lankaa, ja ajattelin jo silloin, että teen niistä viltin. Inspiraatio ja toteutustapa vain antoi odottaa itseään. Päädyin virkkaamaan, koska en olisi jaksanut kannatella valtavaa silmukkamäärää puikoilla, edes pyöröpuikoilla. Valitsin simpukkakuvion, joka on helppo, kaunis ja lisäksi myös nopeasti etenevä kuvio.

Tarvikkeet:

15 kerää Novita Joki lankaa (tämän voi tehdä hyvin myös mistä tahansa villalangasta)

Virkkuukoukku kokoa 6 tai 7 (itse tein kutosella, mutta isompikaan ei ois ollut pahitteeksi)

Ohje: tee ketjusilmukoita kuudella jaollinen määrä + aloituspylvääksi yksi ketjusilmukka. Tähän vilttiin tein 150+1 silmukkaa.

1. kerros: Virkkaa 2 pylvästä (p) neljänteen ketjusilmukkaan (kjs) koukusta lukien. Jätä kaksi ketjusilmukkaa väliin ja virkkaa 1 kiinteä silmukka (ks) seuraavaan (kolmanteen) ketjusilmukkaan. *Jätä taas kaksi ketjusilmukkaa väliin, ja virkkaa 4 pylvästä seuraavaan ketjusilmukkaan. Jätä kaksi ketjusilmukkaa väliin, ja tee 1 kiinteä silmukka kolmanteen silmukkaan.*

Toista *-* kerroksen loppuun asti, käänny.

2. kerros: Tee 3 ketjusilmukkaa (korvaa ensimmäisen pylvään) ja 2 pylvästä kerroksen ensimmäiseen silmukkaan. Jätä 2 pylvästä väliin, ja *virkkaa 1 kiinteä silmukka seuraavan pylväsryhmän 2. ja 3.  pylvään väliin. Jätä 2 pylvästä väliin, ja tee 4 pylvästä seuraavaan (edellisen kerroksen) kiinteään silmukkaan. Jätä 2 pylvästä väliin*, ja toista *-* kerroksen loppuun, ja virkkaa lopuksi 1 kiinteä silmukka ensimmäisen kerroksen viimeisen pylvään ja kolmen ketjusilmukan (korvaa pylvään) väliin.

Loput kerrokset: Virkkaa kuten 3. kerros kunnes langat on lopussa. Itse lopetin kesken kerroksen, eikä sitä lopputuloksesta huomaa lainkaan.

Virkattuani kaikki 15 kerää, viltti oli pienoinen pettymys, se oli melko jäykkä ja pienehkö (120 x 120cm). Kun kyseessä on 100% villalanka, tilanne on vielä pelastettavissa. Ei muuta ku viltti suihkuun tai saaviin, ja roikkumaan pyykkinarulle. Toinen vaihtoehto on kostuttaa viltti suihkepullolla, venyttää se muotoonsa, ja kiinnittää nuppineuloilla alustan päälle kuivumaan. Sopivan suuri alusta on esimerkiksi parisängyn patja. Kannattaa laittaa sekä alle että päälle pyyhkeet suojaksi. Vielä kun laittaa petarin siihen päälle niin lopputulos on siisti ja sileä.

Pari päivää viltin kastelemisen jälkeen olin kauhuissani viltin hajusta. Se haisi todella voimakkaasti lampaalle, ja en voinut kuvitellakaan käyttäväni sitä. Tuuletin vilttiä ulkona, ja koska haju ei vieläkään lähtenyt, laitoin sen pakastimeen. Loppujen lopuksi viltti unohtui sinne viikoksi, mutta sen jälkeenpä ei enää lammas haissut. Viltistä tuli noin 20 cm leveämpi suuntaansa, ja paljon laskeutuvampi.

Loppujen lopuksi viltti valmistui huomattavasti helpommin mitä olin kuvitellut. Ja siitä tuli aika ihana. :)

No onkos tullut kesä nyt talven keskelle?

Kun on kasvanut polvia, ja välillä kainaloitakin, myöten lumihangessa, ja kulkenut talvisin kouluun joen yli jäätä pitkin, niin nämä etelä-Suomen lumettomat talvet alkaa pikkuhiljaa ottaa kupoliin. Ei ole lunta ei, on vaan jotain harmaata, etäisesti lunta muistuttavaa massaa, sekä paljon paljon soran peittämää asfalttia. 

Mietin tuossa viikonloppuna kun kävin Kruunukirpussa Helsingissä, että voisin ostaa esikoiselle ihkaensimmäiset sukset. Sellaiset suoraan kenkiin kiinnitettävät. Mutta onneksi katsoin ulos, jossa satoi hyvin railakkaasti vettä, ja jätin sukset kauppaan. Sen sijaan päätin hankkia kurahaalarin. Helmikuussa.

Toivoa sopii, että tämä lämmin talvi enteilisi aikaista kevättä ja pitkää kesää. 

Kevättä enteillen postilaatikkoon oli ilmestynyt Novitan kevätnumero. 

En muista olenko ikinä tehnyt yhtään neuletyötä Novitan lehden ohjeella, mutta siitä saa kivoja ideoita ja vinkkejä. Lehdessä esitellään melko laajasti erilaisia neuletekniikoita ja -kuvioita, ja tietysti myös lankoja. 

Omat neule- ja virkkaustyöt on ollut pari viikkoa tauolla sairastelun takia. Silloin ihminen on kyllä tosissaan sairas jos ei edes virkata jaksa. Työn alla on virkattu viltti Novitan Joki -langasta, jospa se valmistuisi vielä ennen kesää. Vielä harmaan lumen aikana.

Helmikuun treenihaaste

Helmikuuta on eletty viikon verran, samoin treenihaastetta. Vuodenvaihteen molemmin puolin urheiluinnostukseni piileskeli teillä tietämättömillä, joten päätin haastaa perheen naiset helmikuun treenihaasteeseen. 

Olen urheillut koko ajan pari kertaa viikossa, mutta viime aikoina kolme kertaa viikossa on jostain syystä usein jäänyt vain tavoitteeksi. Kolme kertaa viikossa lienee kuitenkin minimimäärä kunnon liikuntaa viikossa, mikäli suosituksiin on uskominen.

Helmikuun haasteen tarkoituksena oli siis muistuttaa, että halutessaan jokainen pystyy kolme kertaa viikossa urheilemaan. Ja ensimmäisen haasteviikon tulokset ovat loistavat. Yksi hankki ensimmäisen salikorttinsa ikinä. Toinen katseli YouTubesta jumppavideoita kun sattuu asumaan niin korvessa, että ei ole jumppia tai saleja lähimailla. Uudeksi kaveriksi korpijumppiin löytyi myös kahvakuula. Kaksi muuta onnistui löytämään arjen kiireiden keskeltä aikaa urheilulle kolme kertaa viikossa. Ja minä sain lisättyä viikkoon sen yhden vaivaisen treenikerran. Miten muka onkin ollut niin helppo jättää väliin? Omalta osalta tuloksena ekalta viikolta siis yksi telinevoimistelutreeni ja kaksi salitreeniä. Jospa kevään aurinko toisi mukanaan taas juoksuinnostuksen, ja paremmat polvet myös.

Rehellisyyden nimissä täytyy sanoa, että minulla on tästä porukasta varmasti helpoin tilanne löytää sopivia hetkiä urheilulle. Koska vietän lasten kanssa kaiket päivät, en tunne omantunnon pistoksia karatessani iltaisin tai viikonloppuisin treenaamaan. Ja tässä elämänvaiheessa teen sen ihan mielelläni muualla kuin kotona. Kun töihinpaluun aika koittaa, tulee varmasti olemaan haasteellista löytää sopiva hetki urheiluun. Vähän isommat lapset voi ottaa mukaan esimerkiksi lenkkipolulle, mutta taaperoiden pyöräilyvauhti ei vielä päätä huimaa. Mutta uskon kuitenkin, että kolme kertaa viikossa järjestyy jos vain haluaa järjestää. Tarvittaessa täytynee urheilla kotona, aamulla ennen kukonlaulua, illalla lasten nukkumaanmenon jälkeen tai vaikka lounastunnilla. 

Joku ystävällinen ihminen varmasti muistuttaa minua näistä viisaista sanoistani sitten kun palaan töihin, jos alkaa kuulua selityksiä siitä miksi ei oo tullu treenattua. ;)

Vilukissan villatakki

Minua palelee aina. Tai no, noin yhdeksän kuukautta vuodesta. Putkeen. Sisällä tai ulkona. Olen pitkään haaveillut villatakista, jossa ei tarvisi palella, mutta en halua mitään kolmen kilon painoista villaryijyä niskojani rasittamaan. 

Googlettelun tuloksena löysin Kalastajan vaimo -blogista ohjeen kevyeen, mutta paksuun ja lämpimään Puno -langasta tehtyyn neuletakkiin. Samalla periaatteella, mutta omalla ohjeellani lähdin tekemään itselleni neuletakkia ostettuani tuota lankaa käsityömessuilta lankakauppa Snurren myyntipisteeltä. Tein mallitilkun 8mm puikolla, mitä Kalastajan vaimokin oli käyttänyt, mutta totesin, että haluan neuloksesta hieman tiiviimmän. Niinpä tein työn 7mm puikoilla. Lisäksi halusin neuletakkiin jotkut kivat reunukset hihansuihin ja helmaan, joten päädyin helmineuleeseen niiden osalta. Tein myös napinlävet, mutta täydellisiä nappeja en ole vielä löytänyt. Kyllä ne vielä jossakin tulee vastaan.

Tämä neuletakki on pituudestaan huolimatta nopeatekoinen ja helppo (varsinkin jos tekee ilman nappeja), joten sopii hyvin ensimmäiseksi omakutoiseksi villatakiksi kuten allekirjoittaneella. Ainoa huono puoli tässä neuleessa on se, että materiaali on käsinpestävä, ja myös sellainen, että liiallista vesipesua tulisi välttää. Joten näin kahden pienen lapsen äidille ei kovinkaan käytännöllinen päiväsaikaan, mutta iltojen lämmikkeeksi tämä vilukissan villatakki pääseekin lähes joka ilta.

Tarvikkeet:
8 kerää Puno -lankaa (Gepard tai Rauma Ullfabrik)
7mm pyöröpuikot 100cm kaapelilla
(lisäksi napilliseen versioon neljä nappia)

Ohje:

Neulominen aloitetaan alhaalta ylöspäin. Luo 7mm pyöröpuikoille (100cm kaapeli) 140 silmukkaa. Neulo 10 kerrosta helmineuletta (1o, 1n), jonka jälkeen jatka niin, että neulot molemmissa reunoissa 8 silmukan verran helmineuletta, ja niiden väliin jäävät 124 silmukkaa sileää neulosta (nurjalla nurin, oikealla puolella oikein). Jatka noin 60 cm samalla mallilla, kunnes olet kainaloiden kohdalla menossa. Olen melko lyhyt, joten tämä 60 cm lopun venytyksineen riittää minulle pituudeksi, mutta jos olet pidempi niin neulo vähän pidempään. Jos haluat neuletakkiin napit, niin muista laskea ja tehdä napinläpien paikat. Napinläven tekemiseenkin löytyy hyvä ohje Youtubesta. Sen tekeminen on huomattavasti helpompi opetella videolta kuin kirjoitettuna. Itse tein napinlävet hieman eri tavalla (se oli virhe).

Siistien reunojen saamiseksi aloita ja lopeta rivi aina samalla silmukalla. Eli jos aloitat oikealla, tee niin aina rivin alussa ja lopussa, oikealla ja nurjalla.

Jaa työ sitten etukappaleisiin (molempiin 35 silmukkaa) ja takakappaleeseen (70 silmukkaa). Tee ensin etukappaleet yksi kerrallaan seuraavasti. Kavenna yksi silmukka joka 4. kerroksella. Tee kavennus helmineuleen (8 silmukkaa) jälkeen työn oikealla puolella, eli neulo 8 silmukkaa helmineuletta, tee kavennus, ja jatka sileää neuletta. Kavenna yhteensä kymmenen kertaa joka 4. kerros, ja neulo lopuksi vielä kaksi kerrosta ennen päättelyä. Kumpaankin etukappaleeseen jää siis 25 silmukkaa ennen päättelyä. Päättele silmukat löysästi, ettei saumoista tule liian kireät.

Takakappale: Neulo sileää neulosta kunnes takakappale on yhtä korkea kuin etukappaleet. Päättele silmukat.

Hihat: Luo 44 silmukkaa. Kavenna joka 8. kerros kummassakin reunassa 1 silmukka neulomalla 2 silmukkaa yhteen. Toista kavennukset yhteensä 8 kertaa (- 16 silmukkaa). Jäljelle jää 28 silmukkaa. Jatka kunnes hiha on noin 40 cm pitkä. Tee hihansuuhun vielä 10 kerrosta helmineuletta. Päättele silmukat. Tee toinen samanlainen. :)

Taskut: Luo 16 silmukkaa. Neulo 26 kerrosta sileää neulosta. Päättele ja tee toinen samanlainen.

Viimeistely: Työn ärsyttävin vaihe, joka olisi helppo jättää väliin, on neuleen kostuttaminen ja muotoilu. Mutta älä laiskottele tässä osiossa, sillä sileä villatakki on kivempi kuin ryppyinen. Jotta neuletakista tulisi sileä, suihkuta kappaleet suihkepullolla kosteiksi, pingota ne isolle alustalle pyyhkeen päälle nuppineuloilla, laita toinen pyyhe päälle ja anna kuivua. Mihin näin ison kappaleen voi pingottaa? Ei mahdu sohvatyynyjen alle, mutta parisängyn petarin allepa mahtuu. Petari pois, pyyhkeet patjan päälle, ja eiku muotoilemaan. Itse mittasin ihan mittanauhalla, että hihoista tulee yhtä pitkät ja muutenkin samankokoiset keskenään. Sama homma miehustan kanssa. Koska lanka on tällaista höttöistä alpakkalankaa, muotoiluvaiheessa on mahdollista kasvattaa neuletakin kokoa vielä melko reilusti pituus- tai leveyssuuntaan. Kun olin saanut aseteltua ja mitattua kostutetut kappaleet paikoilleen, laitoin päälle vielä pyyhkeen lisäksi sen petarin, joka hyvin auttoi neuleen sileyttämisessä.

Kappaleiden kiinnitys: Aloita neuletakin kokoaminen olkasaumoista. Tämä sauma kannattaa tehdä silmukoimalla työn oikealta puolelta, jolloin saumasta tulee parhaassa tapauksessa aivan näkymätön. Video-ohje silmukoimiseen löytyy muun muassa tämän Knitpurlhunterin Youtube -linkin takaa. Tämän jälkeen tee hihojen saumat. Lopuksi kiinnitä hihat paikoilleen. Hihojen paikoilleen laittamiseen löytyy yksi hyvä tapa esimerkiksi tästä Youtube -linkistä. Tämä tyyppi tosin pääsee itse asiaan vasta noin neljän minuutin kohdalla. Jos hihojen kiinnityksen jälkeen kainalon alle jää reikä, ompele se umpeen. 

Ihan viimeiseksi jäi sitten taskujen kiinnitys. Itse laskin helmasta ja nappilistasta silmukoiden lukumäärät, jotta sain taskut asettumaan samalle korkeudelle. Kiinnitä nuppineuloilla, ja ompele paikalleen.

Mietin pitkään raskinko ostaa näin kalliita lankoja villatakkiin. Nyt tuo epäröinti tuntuu ihan hullulta, miten olen edes selvinnyt ilman tätä villatakkia kaikki nämä vuodet. Tästä lähtien olemme erottamaton pari, vilukissa ja sen villatakki.