maanantai 9. helmikuuta 2015

Helmikuun treenihaaste

Helmikuuta on eletty viikon verran, samoin treenihaastetta. Vuodenvaihteen molemmin puolin urheiluinnostukseni piileskeli teillä tietämättömillä, joten päätin haastaa perheen naiset helmikuun treenihaasteeseen. 

Olen urheillut koko ajan pari kertaa viikossa, mutta viime aikoina kolme kertaa viikossa on jostain syystä usein jäänyt vain tavoitteeksi. Kolme kertaa viikossa lienee kuitenkin minimimäärä kunnon liikuntaa viikossa, mikäli suosituksiin on uskominen.

Helmikuun haasteen tarkoituksena oli siis muistuttaa, että halutessaan jokainen pystyy kolme kertaa viikossa urheilemaan. Ja ensimmäisen haasteviikon tulokset ovat loistavat. Yksi hankki ensimmäisen salikorttinsa ikinä. Toinen katseli YouTubesta jumppavideoita kun sattuu asumaan niin korvessa, että ei ole jumppia tai saleja lähimailla. Uudeksi kaveriksi korpijumppiin löytyi myös kahvakuula. Kaksi muuta onnistui löytämään arjen kiireiden keskeltä aikaa urheilulle kolme kertaa viikossa. Ja minä sain lisättyä viikkoon sen yhden vaivaisen treenikerran. Miten muka onkin ollut niin helppo jättää väliin? Omalta osalta tuloksena ekalta viikolta siis yksi telinevoimistelutreeni ja kaksi salitreeniä. Jospa kevään aurinko toisi mukanaan taas juoksuinnostuksen, ja paremmat polvet myös.

Rehellisyyden nimissä täytyy sanoa, että minulla on tästä porukasta varmasti helpoin tilanne löytää sopivia hetkiä urheilulle. Koska vietän lasten kanssa kaiket päivät, en tunne omantunnon pistoksia karatessani iltaisin tai viikonloppuisin treenaamaan. Ja tässä elämänvaiheessa teen sen ihan mielelläni muualla kuin kotona. Kun töihinpaluun aika koittaa, tulee varmasti olemaan haasteellista löytää sopiva hetki urheiluun. Vähän isommat lapset voi ottaa mukaan esimerkiksi lenkkipolulle, mutta taaperoiden pyöräilyvauhti ei vielä päätä huimaa. Mutta uskon kuitenkin, että kolme kertaa viikossa järjestyy jos vain haluaa järjestää. Tarvittaessa täytynee urheilla kotona, aamulla ennen kukonlaulua, illalla lasten nukkumaanmenon jälkeen tai vaikka lounastunnilla. 

Joku ystävällinen ihminen varmasti muistuttaa minua näistä viisaista sanoistani sitten kun palaan töihin, jos alkaa kuulua selityksiä siitä miksi ei oo tullu treenattua. ;)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti