Vilukissan villatakki

Minua palelee aina. Tai no, noin yhdeksän kuukautta vuodesta. Putkeen. Sisällä tai ulkona. Olen pitkään haaveillut villatakista, jossa ei tarvisi palella, mutta en halua mitään kolmen kilon painoista villaryijyä niskojani rasittamaan. 

Googlettelun tuloksena löysin Kalastajan vaimo -blogista ohjeen kevyeen, mutta paksuun ja lämpimään Puno -langasta tehtyyn neuletakkiin. Samalla periaatteella, mutta omalla ohjeellani lähdin tekemään itselleni neuletakkia ostettuani tuota lankaa käsityömessuilta lankakauppa Snurren myyntipisteeltä. Tein mallitilkun 8mm puikolla, mitä Kalastajan vaimokin oli käyttänyt, mutta totesin, että haluan neuloksesta hieman tiiviimmän. Niinpä tein työn 7mm puikoilla. Lisäksi halusin neuletakkiin jotkut kivat reunukset hihansuihin ja helmaan, joten päädyin helmineuleeseen niiden osalta. Tein myös napinlävet, mutta täydellisiä nappeja en ole vielä löytänyt. Kyllä ne vielä jossakin tulee vastaan.

Tämä neuletakki on pituudestaan huolimatta nopeatekoinen ja helppo (varsinkin jos tekee ilman nappeja), joten sopii hyvin ensimmäiseksi omakutoiseksi villatakiksi kuten allekirjoittaneella. Ainoa huono puoli tässä neuleessa on se, että materiaali on käsinpestävä, ja myös sellainen, että liiallista vesipesua tulisi välttää. Joten näin kahden pienen lapsen äidille ei kovinkaan käytännöllinen päiväsaikaan, mutta iltojen lämmikkeeksi tämä vilukissan villatakki pääseekin lähes joka ilta.

Tarvikkeet:
8 kerää Puno -lankaa (Gepard tai Rauma Ullfabrik)
7mm pyöröpuikot 100cm kaapelilla
(lisäksi napilliseen versioon neljä nappia)

Ohje:

Neulominen aloitetaan alhaalta ylöspäin. Luo 7mm pyöröpuikoille (100cm kaapeli) 140 silmukkaa. Neulo 10 kerrosta helmineuletta (1o, 1n), jonka jälkeen jatka niin, että neulot molemmissa reunoissa 8 silmukan verran helmineuletta, ja niiden väliin jäävät 124 silmukkaa sileää neulosta (nurjalla nurin, oikealla puolella oikein). Jatka noin 60 cm samalla mallilla, kunnes olet kainaloiden kohdalla menossa. Olen melko lyhyt, joten tämä 60 cm lopun venytyksineen riittää minulle pituudeksi, mutta jos olet pidempi niin neulo vähän pidempään. Jos haluat neuletakkiin napit, niin muista laskea ja tehdä napinläpien paikat. Napinläven tekemiseenkin löytyy hyvä ohje Youtubesta. Sen tekeminen on huomattavasti helpompi opetella videolta kuin kirjoitettuna. Itse tein napinlävet hieman eri tavalla (se oli virhe).

Siistien reunojen saamiseksi aloita ja lopeta rivi aina samalla silmukalla. Eli jos aloitat oikealla, tee niin aina rivin alussa ja lopussa, oikealla ja nurjalla.

Jaa työ sitten etukappaleisiin (molempiin 35 silmukkaa) ja takakappaleeseen (70 silmukkaa). Tee ensin etukappaleet yksi kerrallaan seuraavasti. Kavenna yksi silmukka joka 4. kerroksella. Tee kavennus helmineuleen (8 silmukkaa) jälkeen työn oikealla puolella, eli neulo 8 silmukkaa helmineuletta, tee kavennus, ja jatka sileää neuletta. Kavenna yhteensä kymmenen kertaa joka 4. kerros, ja neulo lopuksi vielä kaksi kerrosta ennen päättelyä. Kumpaankin etukappaleeseen jää siis 25 silmukkaa ennen päättelyä. Päättele silmukat löysästi, ettei saumoista tule liian kireät.

Takakappale: Neulo sileää neulosta kunnes takakappale on yhtä korkea kuin etukappaleet. Päättele silmukat.

Hihat: Luo 44 silmukkaa. Kavenna joka 8. kerros kummassakin reunassa 1 silmukka neulomalla 2 silmukkaa yhteen. Toista kavennukset yhteensä 8 kertaa (- 16 silmukkaa). Jäljelle jää 28 silmukkaa. Jatka kunnes hiha on noin 40 cm pitkä. Tee hihansuuhun vielä 10 kerrosta helmineuletta. Päättele silmukat. Tee toinen samanlainen. :)

Taskut: Luo 16 silmukkaa. Neulo 26 kerrosta sileää neulosta. Päättele ja tee toinen samanlainen.

Viimeistely: Työn ärsyttävin vaihe, joka olisi helppo jättää väliin, on neuleen kostuttaminen ja muotoilu. Mutta älä laiskottele tässä osiossa, sillä sileä villatakki on kivempi kuin ryppyinen. Jotta neuletakista tulisi sileä, suihkuta kappaleet suihkepullolla kosteiksi, pingota ne isolle alustalle pyyhkeen päälle nuppineuloilla, laita toinen pyyhe päälle ja anna kuivua. Mihin näin ison kappaleen voi pingottaa? Ei mahdu sohvatyynyjen alle, mutta parisängyn petarin allepa mahtuu. Petari pois, pyyhkeet patjan päälle, ja eiku muotoilemaan. Itse mittasin ihan mittanauhalla, että hihoista tulee yhtä pitkät ja muutenkin samankokoiset keskenään. Sama homma miehustan kanssa. Koska lanka on tällaista höttöistä alpakkalankaa, muotoiluvaiheessa on mahdollista kasvattaa neuletakin kokoa vielä melko reilusti pituus- tai leveyssuuntaan. Kun olin saanut aseteltua ja mitattua kostutetut kappaleet paikoilleen, laitoin päälle vielä pyyhkeen lisäksi sen petarin, joka hyvin auttoi neuleen sileyttämisessä.

Kappaleiden kiinnitys: Aloita neuletakin kokoaminen olkasaumoista. Tämä sauma kannattaa tehdä silmukoimalla työn oikealta puolelta, jolloin saumasta tulee parhaassa tapauksessa aivan näkymätön. Video-ohje silmukoimiseen löytyy muun muassa tämän Knitpurlhunterin Youtube -linkin takaa. Tämän jälkeen tee hihojen saumat. Lopuksi kiinnitä hihat paikoilleen. Hihojen paikoilleen laittamiseen löytyy yksi hyvä tapa esimerkiksi tästä Youtube -linkistä. Tämä tyyppi tosin pääsee itse asiaan vasta noin neljän minuutin kohdalla. Jos hihojen kiinnityksen jälkeen kainalon alle jää reikä, ompele se umpeen. 

Ihan viimeiseksi jäi sitten taskujen kiinnitys. Itse laskin helmasta ja nappilistasta silmukoiden lukumäärät, jotta sain taskut asettumaan samalle korkeudelle. Kiinnitä nuppineuloilla, ja ompele paikalleen.

Mietin pitkään raskinko ostaa näin kalliita lankoja villatakkiin. Nyt tuo epäröinti tuntuu ihan hullulta, miten olen edes selvinnyt ilman tätä villatakkia kaikki nämä vuodet. Tästä lähtien olemme erottamaton pari, vilukissa ja sen villatakki.

Aivot narikkaan - kaulahuivi, johon ei ohjetta tarvita

Virkkasin viime talveksi isommalle lapselleni pipon kaksinkertaisesta villalangasta. Tein pipoon vielä fleecevuoren, jotta ei varmasti tarvisi palella.

Alunperin ostin tuota lankaa useamman kerän, koska aioin tehdä neidille villahaalarin. Tuon pipon piti olla vain väliprojekti saatuani kaksi lahjetta valmiiksi haalarista. Vähän jotain kevyempää ja nopeampaa kunnes jatkaisin taas joustinneuletta kolmosen puikoilla.

Nyt joulun aikaan totesin, että taisi olla tuo haalari vähän turhan työläs minun makuun. Sydän itki verta kun purin lahkeet, ja tein tilin tuon keskeneräiseksi jääneen haalarin kanssa. Tästä lähtien keskityn pienempiin projekteihin ja/tai paksumpiin lankoihin, puikkoihin ja koukkuihin. En kestä sitä kun tuntuu, että työ ei edisty lainkaan vaikka kuinka neuloo.

Jotain hyvää tästäkin, sain lisää lankaa. Totesin, että nyt tarvitsen välityön. Sellaisen, minkä voi tehdä kaikkien niiden keskeneräisten, aloittamattomien ja päättelemättömien töiden välissä. Ja sellaisen työn pitää olla helppo ja nopea, aivot narikkaan -tyyppinen ratkaisu. 

Niinpä päädyin tekemään sen viimetalvisen pipon kaveriksi kaulahuivin, kun pipo yllätyksekseni mahtui vielä hyvin tytön päähän. Otin kutosen puikot ja neuloin kaksinkertaisella langalla ainaoikeaa. Vaihdoin väriä silloin kun siltä tuntui. 

Ja tällainen siitä tuli. Puhdistava kokemus tällainen väliprojekti, ja kaiken lisäksi lämmin.

Virkkaavien pirkkojen villi ilta

Se alkaa pölyttyneiden viinilasien huuhtelulla. Punaviini saa kunnian aloittaa illan. Jatkuu sushin valmistelulla. Syödään nautinnolla. Kilistellään vuorostaan valkkarilla. 

Kunnes päästään itse asiaan. Kolme eri elämäntilanteissa olevaa nuorta naista käpertyy kukin omaan nurkkaansa sohvalla, ja kaivaa esiin virkkuut. Keskustelua on, mutta se ei ole itse tarkoitus. Yksi aloitteleva virkkuri tarttuu ronskein ottein isoon koukkuun ja matonkuteeseen, ja alkaa valmistaa koria. Mahtavaa miten nopeasti työ etenee! Toisella työn alla on säärystimet, virkkaamalla tietenkin. Kolmas, jo ehkä himpun verran kokeneempi koukun heiluttaja, tekee kaikista yksinkertaisimman työn mitä olla voi, virkkaa bambulangasta tiskirätin. Pari numeroa suositusta isompi koukku, ja valmista tulee illan aikana.

Yksi vaihtaa villin bileillan virkkaamiseen, toinen hylkää työsähköpostin, ja kolmas siirtää kotiäidin pestin miehelleen, ja lähtee virkkaavien pirkkojen maailmaan.

Jonkun mielestä hullua, ehkä vanhanaikaista, joku taisi ihmetellä myös miksi emme lähde baariin. Meidän mielestä kivaa, rentouttavaa, hyvää seuraa, ja lopuksi saa ihmetellä miten seurassa virkkuut edistyy paljon nopeammin kuin kotona. Kiitos pirkot!