Alunperin ostin tuota lankaa useamman kerän, koska aioin tehdä neidille villahaalarin. Tuon pipon piti olla vain väliprojekti saatuani kaksi lahjetta valmiiksi haalarista. Vähän jotain kevyempää ja nopeampaa kunnes jatkaisin taas joustinneuletta kolmosen puikoilla.
Nyt joulun aikaan totesin, että taisi olla tuo haalari vähän turhan työläs minun makuun. Sydän itki verta kun purin lahkeet, ja tein tilin tuon keskeneräiseksi jääneen haalarin kanssa. Tästä lähtien keskityn pienempiin projekteihin ja/tai paksumpiin lankoihin, puikkoihin ja koukkuihin. En kestä sitä kun tuntuu, että työ ei edisty lainkaan vaikka kuinka neuloo.
Jotain hyvää tästäkin, sain lisää lankaa. Totesin, että nyt tarvitsen välityön. Sellaisen, minkä voi tehdä kaikkien niiden keskeneräisten, aloittamattomien ja päättelemättömien töiden välissä. Ja sellaisen työn pitää olla helppo ja nopea, aivot narikkaan -tyyppinen ratkaisu.
Niinpä päädyin tekemään sen viimetalvisen pipon kaveriksi kaulahuivin, kun pipo yllätyksekseni mahtui vielä hyvin tytön päähän. Otin kutosen puikot ja neuloin kaksinkertaisella langalla ainaoikeaa. Vaihdoin väriä silloin kun siltä tuntui.
Ja tällainen siitä tuli. Puhdistava kokemus tällainen väliprojekti, ja kaiken lisäksi lämmin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti