No onkos tullut kesä nyt talven keskelle?

Kun on kasvanut polvia, ja välillä kainaloitakin, myöten lumihangessa, ja kulkenut talvisin kouluun joen yli jäätä pitkin, niin nämä etelä-Suomen lumettomat talvet alkaa pikkuhiljaa ottaa kupoliin. Ei ole lunta ei, on vaan jotain harmaata, etäisesti lunta muistuttavaa massaa, sekä paljon paljon soran peittämää asfalttia. 

Mietin tuossa viikonloppuna kun kävin Kruunukirpussa Helsingissä, että voisin ostaa esikoiselle ihkaensimmäiset sukset. Sellaiset suoraan kenkiin kiinnitettävät. Mutta onneksi katsoin ulos, jossa satoi hyvin railakkaasti vettä, ja jätin sukset kauppaan. Sen sijaan päätin hankkia kurahaalarin. Helmikuussa.

Toivoa sopii, että tämä lämmin talvi enteilisi aikaista kevättä ja pitkää kesää. 

Kevättä enteillen postilaatikkoon oli ilmestynyt Novitan kevätnumero. 

En muista olenko ikinä tehnyt yhtään neuletyötä Novitan lehden ohjeella, mutta siitä saa kivoja ideoita ja vinkkejä. Lehdessä esitellään melko laajasti erilaisia neuletekniikoita ja -kuvioita, ja tietysti myös lankoja. 

Omat neule- ja virkkaustyöt on ollut pari viikkoa tauolla sairastelun takia. Silloin ihminen on kyllä tosissaan sairas jos ei edes virkata jaksa. Työn alla on virkattu viltti Novitan Joki -langasta, jospa se valmistuisi vielä ennen kesää. Vielä harmaan lumen aikana.

Helmikuun treenihaaste

Helmikuuta on eletty viikon verran, samoin treenihaastetta. Vuodenvaihteen molemmin puolin urheiluinnostukseni piileskeli teillä tietämättömillä, joten päätin haastaa perheen naiset helmikuun treenihaasteeseen. 

Olen urheillut koko ajan pari kertaa viikossa, mutta viime aikoina kolme kertaa viikossa on jostain syystä usein jäänyt vain tavoitteeksi. Kolme kertaa viikossa lienee kuitenkin minimimäärä kunnon liikuntaa viikossa, mikäli suosituksiin on uskominen.

Helmikuun haasteen tarkoituksena oli siis muistuttaa, että halutessaan jokainen pystyy kolme kertaa viikossa urheilemaan. Ja ensimmäisen haasteviikon tulokset ovat loistavat. Yksi hankki ensimmäisen salikorttinsa ikinä. Toinen katseli YouTubesta jumppavideoita kun sattuu asumaan niin korvessa, että ei ole jumppia tai saleja lähimailla. Uudeksi kaveriksi korpijumppiin löytyi myös kahvakuula. Kaksi muuta onnistui löytämään arjen kiireiden keskeltä aikaa urheilulle kolme kertaa viikossa. Ja minä sain lisättyä viikkoon sen yhden vaivaisen treenikerran. Miten muka onkin ollut niin helppo jättää väliin? Omalta osalta tuloksena ekalta viikolta siis yksi telinevoimistelutreeni ja kaksi salitreeniä. Jospa kevään aurinko toisi mukanaan taas juoksuinnostuksen, ja paremmat polvet myös.

Rehellisyyden nimissä täytyy sanoa, että minulla on tästä porukasta varmasti helpoin tilanne löytää sopivia hetkiä urheilulle. Koska vietän lasten kanssa kaiket päivät, en tunne omantunnon pistoksia karatessani iltaisin tai viikonloppuisin treenaamaan. Ja tässä elämänvaiheessa teen sen ihan mielelläni muualla kuin kotona. Kun töihinpaluun aika koittaa, tulee varmasti olemaan haasteellista löytää sopiva hetki urheiluun. Vähän isommat lapset voi ottaa mukaan esimerkiksi lenkkipolulle, mutta taaperoiden pyöräilyvauhti ei vielä päätä huimaa. Mutta uskon kuitenkin, että kolme kertaa viikossa järjestyy jos vain haluaa järjestää. Tarvittaessa täytynee urheilla kotona, aamulla ennen kukonlaulua, illalla lasten nukkumaanmenon jälkeen tai vaikka lounastunnilla. 

Joku ystävällinen ihminen varmasti muistuttaa minua näistä viisaista sanoistani sitten kun palaan töihin, jos alkaa kuulua selityksiä siitä miksi ei oo tullu treenattua. ;)