Joulu on jo ovella

Tänä vuonna teen kaikki joululahjat itse. Aloitan hyvissä ajoin, ja mietin tarkkaan mitä kukin lahjansaaja tarvitsee tai haluaa. Valitsen ihania ja laadukkaita lankoja, suunnittelen ja toteutan mallit itse, jotta varmasti kenelläkään vastaantulijalla ei ole samanlaista.

Joopa joo. Ehkä en itsekään täysin uskonut tuohon satuun alkuvuonna kun sitä pyörittelin mielessäni. Huomenna on jouluaatto, ja paria lahjaa lukuunottamatta olen joutunut turvautumaan kauppojen valmiisiin tuotteisiin. Suunnitelmia virkatuista tai neulotuista joululahjoista olisi kyllä vaikka muille jakaa, mutta aika on rajallinen. Ja hyvä näin, tärkeämmät asiat menevät käsitöiden edelle suurimman osan ajasta. 

Joululahjoja en tosin hankkinut kovin montaa tänä vuonna, koska suoritimme perheeni kanssa arvonnan siitä kuka ostaa lahjan kenellekin, ja jokainen tosiaan ostaa vain yhden lahjan. Lapsille sitten tulee vähän useammasta suunnasta paketteja, mutta niissäkin toivon kohtuutta.

 En halua opettaa lapsille, että joulu on joku krääsäjuhla, jonka jälkeen lelukorit ovat entistä täydemmät ja lapsi kuitenkin leikkii keittiöpyyhkeellä. Niinkuin meidän kaksivuotias leikkii joka päivä. Keittiöpyyhe on milloin rantatuolin kangas, milloin nuken peitto, hyppyalusta, huivi, hame, vetonaru, retkiviltti jne. Ehkä meidän aikuisten pitäisi luottaa enemmän siihen, että lapsi ei ole tyhmä, ja kehittää kyllä tekemistä kun siihen vain annetaan mahdollisuus. Ja puhun tässä ihan yhtä paljon itselleni kuin muille, sillä kyllä meilläkin niitä leluja on enemmän kuin tarpeeksi.

Joulupukkia odotetaan mummolaan pelonsekaisin tuntein. Saapa nähdä tuleeko huuto vai iso huuto. Pikkuneiti ei taida vielä paljon välittää onko jollakin iso parta vai ei, mutta kaksivuotiaan maailma on jo laajempi, päivittäin pohditaan mitä ne kaikki ihmiset on, mistä tulleet, mihin menevät ja millä. Miten, miksi, milloin. Kuka, kenen kanssa. Minkälainen. Ja joulu jos mikä on ihmettelyn aikaa.

Virkatut lapaset (ohjeen kera)

Olen pitkään miettinyt, että mitenköhän onnistuisi virkata lapaset. Nyt sairasteluiden lomassa tuli sekin testattua.

Tarvikkeet: 

Novita 7 Veljestä -lankaa (vajaa kerä)

3,5mm virkkuukoukku

Ohje: 

Työ aloitetaan virkkaamalla resori tasona, joka lopuksi yhdistetään rinkulaksi.

Virkkaa 16 ketjusilmukkaa. Virkkaa kerjusilmukkaketjuun kiinteitä silmukoita. Virkkaa kaikki seuraavat kerrokset kiinteitä silmukoita vain silmukan takareunaan. Virkkaa 28 kerrosta ja ompele kappaleen lyhyet päät parsinneulalla yhteen. Tee toinen samanlainen. Nämä lapaset on tehty melko pieneen käteen, joten mittaile resoria venytettynä käteesi ja tee tarvittaessa pari kerrosta enemmän.

Kun molemmat resoririnkulat on valmiina, aloita lapasen virkkaaminen suoraan resoriin. Virkkaa kiinteitä silmukoita rinkulan ympäri siten, että jokaisen kerroksen kohdalle tulee yksi kiinteä silmukka, eli kierrokselle tulee 28 silmukkaa. Älä virkkaa tätä ensimmäistä kierrosta kovin tiukasti.

Virkkaa spiraalina, eli siirry suoraan seuraavalle kierrokselle. Kierroksen vaihtumisen merkiksi voit laittaa jonkun merkin, itse käytän hiuspinniä silmukkamerkkinä. Virkkaa seuraavalla kierroksella joka viidenteen silmukkaan kaksi silmukkaa. Jatka viisi kierrosta ilman lisäyksiä. 

Laita lapasen alku käteen, ja laita silmukkamerkit (hiuspinnit) peukalon molemmin puolin siten, että silmukkamerkiien väliin jää neljä silmukkaa. Virkkaa silmukkamerkiien kohdalla kaksi samaan silmukkaan. Virkkaa seuraava kierros ilman lisäyksiä. Seuraavalla kierroksella tee lisäykset siten, että niiden väliin jää viisi silmukkaa. Ja taas yksi kierros ilman lisäyksiä. Jatka tällä tavalla lisäyksiä siten, että olet lisännyt silmukoita peukaloa varten neljällä kierroksella. Virkkaa vielä niin monta kierrosta, että lapasen varsi on sopivan mittainen, ja peukalo alkaa (minulla 7 kierrosta). Kannattaa sovitella lapasta usein niin saat siitä mahdollisimman sopivan kokoisen.

Peukalon kohta erotetaan muusta lapasesta siten, että virkkaa neljä ketjusilmukkaa, ja kiinnitä se toiselle puolelle peukaloa kiinteällä silmukalla. 

Jatka virkkaamalla työtä ympäri siten, että peukalon kohta jää nyt odottamaan vuoroaan. 

Virkkaa niin kauan, kunnes keskisormi pilkottaa lapasen päästä noin kolmen sentin matkalta. Aloita kavennukset: Aseta silmukkamerkit lapasen molemmille sivuille. 

Kavenna molemmilla sivuilla yksi silmukka kolmella kierroksella. Kavennus tapahtuu virkkaamalla kaksi silmukkaa yhteen. Seuraavilla kolmella kierroksella kavenna molemmissa reunoissa kolme silmukkaa. Vedä lanka viimeisen silmukan läpi, ja vie lanka parsinneulalla kaikkien jäljelle jääneiden silmukoiden läpi ja kiristä. Päättele lanka.

Peukalo: virkkaa aukon ympärille kiinteitä silmukoita. Virkkaa pari kierrosta, ja tarkista peukalon koko. Jos peukalon kohdalla on liikaa liikkumatilaa, kavenna pari silmukkaa yhteen virkkaamalla. Jatka kunnes peukalon kärjestä näkyy 1,5 cm. Kavenna kahdella kierroksella molemmilla sivuilla yksi silmukka. Kolmannella kierroksella kavenna joka kolmas silmukka, ja neljännellä kierroksella virkkaa pelkästään kavennussilmukoita (kaksi yhteen). Vedä lanka viimeisten silmukoiden läpi. Kiristä ja päättele lanka.

Tee toinen lapanen vastaavasti, mutta tee peukalo toiselle puolelle. Jätä molemmissa lapasissa resorin saumakohta ranteen alapuolelle.

Tällä tavalla lapasista tulee melko tiiviit ja jäykät. Jos haluat omista lapasistasi vähemmän jätkät niin virkkaa aina vain silmukan etureuna, eli älä laita koukkua kahden langan läpi, vaan pelkästään yhden. Näin neuloksesta tulee joustavampi.

Ei ollut sattumaa, että näistä lapasista tuli siniset, sillä eräs nuori superneito toivoi joulupukilta Supermies -lapasia. Pitää vielä virkata ja lisätä siis Supermies -merkit. 

Jouluun on vielä melkein kaksi viikkoa niin varmasti hitaimmin virkkaaja ehtii nämä lapaset saada valmiiksi. Jos silmukoiden tekeminen tai vaikkapa kaventaminen on jäänyt unholaan, YouTubesta löytyy varmasti apu siihenkin pulmaan.

Keskeneräistä

Lapset on kipeinä vuoronperään, ja huushollissa on sen sata keskeneräistä asiaa. Lapset on onneksi aivan käsittämättömän reippaita sairastajia. Jos me aikuiset sairastetaan viikko kuumeista flunssaa, niin kyllä alkaa petin pohja houkutella. Vaan ei näillä pienillä. Sylissä viihdytään normaalia enemmän, mutta touhua riittää. Käsittämättömän vähäisillä yöunilla saa silti hyvät leikit aikaiseksi.

Kun lapset sairastaa, omat asiat jää useimmiten tekemättä tai kesken. Huonosti nukutun yön jälkeen välillä päätän aamulla, että en edes yritä siivota. Ruoan laiton suhteen mennään sieltä mistä aita on matalin, ja kämppä on välillä kuin hävityksen kauhistus. Kaikki jää kesken. Mutta sitähän se elämä on, keskeneräisten asioiden ketju. Aika pieni aika elämästä kuluu siihen, että saa asioita valmiiksi. Sen sijaan iso osa elämästä kuluu siihen, että asiat on kesken. Parempi siis ajatella niin, että keskeneräisyys on osa elämää. Joku voisi kutsua keskeneräisyyden sietämistä stressinsietokyvyksi, sitä se kotiäitinä olo kehittää. :)

Kesken ovat jääneet myös lukuisat käsityöprojektini, kuten villatakki, johon ostin langat käsityömessuilta. Se odottaa hihoja ja nappeja.

Kesken on myös virkatut converse -tossut eräälle vastasyntyneelle pienelle neidille. Nauhat ja päättely on vaiheessa. Ehkä ensi kerralla kirjoittelen näistä ohjeen jos joku muukin innostuu virkkaamaan vauvatennareita.

Kesken on myös jouluvalmistelut, mutta on meillä sentään kuusi, jonka kaksivuotias neiti isänsä avustuksella koristeli jo viime viikolla. Ja tulee se joulu vähemmilläkin valmisteluilla, ehkä jopa rauhallisempi joulu. Me taidetaan kuitenkin liikahtaa jouluksi kauas kotoa, joten se on ihan sama kuinka sekaisin ne kaapit on, tai viettääkö villakoirat meidän nurkissa omaa jouluaan. Ehkäpä jätän jouluvalmistelut kesken ihan tarkoituksella.

Meillä on ilmainen terveydenhuolto!

Soitin lähimmälle terveysasemalle lapsen silmätulehduksen vuoksi klo: 13.50, ja jätin automaattiin soittopyynnön. Soitto tuli tasan klo: 14.00 kuten puhelinvastaaja lupasi. Sain ajan lapselle klo: 14.30. Lapset pikaisesti haalareihin ja autoon, ja päivystävä sairaanhoitaja huuteli meitä tasan klo: 14.30. Erittäin iloinen ja ystävällinen sairaanhoitaja kyseli mikä on homman nimi, ja selitettyäni pikkuneidin sairaskertomuksen taisin mainita omasta tissivaivastani, joka alkoi edellisenä iltana. Lopetin imetyksen puolitoista viikkoa sitten, ja nyt toinen rintani oli kipeytynyt, tietenkin heti sen perään kun olin juuri huokaissut helpotuksesta siitä, kuinka helposti koko imetyksen lopettaminen menikään. Unohdin kai koputtaa puuta.

Sairaanhoitaja soitti lääkärille, joka toivotti koko kompanian tervetulleeksi, mutta ilmoitti samalla jo puhelimessa, että joudumme odottamaan noin neljäkymmentä minuuttia, koska jonossa oli muitakin päivystyspotilaita. No, eipä siinä mitään. Kaksivuotias seurasi innoissaan lattian sinistä viivaa oikeaan odotusaulaan, ja siellä luimme kirjaa, vieritimme palloa ja leikimme lintuja noin puoli tuntia, kunnes oli meidän vuoromme asioida lääkärin luona. Ystävällinen ja asiantuntevan oloinen lääkäri näki tärkeimmäksi keskittyä ensin äidin hyvinvointiin, ja tutkittuaan minut kirjoitti varalta antibioottikuurin rintatulehduksen hoitoon, mikäli oireet eivät pian mene pois saatika jos pahenevat.

Pienempi neiti oli helppo tutkittava. Silmä oli selvästi tulehtuneen näköinen, joten siihen lääkäri kirjoitti saman tien reseptin tippoihin. Koska lapsi oli myös flunssainen, lääkäri tutki korvat ja kuunteli keuhkot. Isompi neiti on ollut myös flunssainen, ja lääkäri halusi tutkia hänetkin saman tien. Tyttö ei kuitenkaan ollut aivan samaa mieltä asiasta, mutta rauhallinen lääkäri sai homman suoritettua ja lapsi oli lopulta hyvin ylpeän näköinen kun voitti pelkonsa. Myös isompi neiti sai silmätippoihin varalta reseptin, tämä tauti kun tuppaa tarttumaan erittäin helposti. Apteekin kautta kotiin ja homma oli sillä selvä.

Olemme käyttäneet lasten kanssa sekä yksityistä että julkista terveydenhuoltoa, ja näin hyvää palvelua olen harvoin - jos koskaan - saanut yksityiseltäkään puolelta. Ja syy miksi tästä vaahtoan on se, että kaikki tämä on meillä Suomessa ilmaista. Se on mahtavaa ja ainutlaatuista. Ymmärrän toki, että tällä kertaa meillä kävi hyvä tuuri. Aika sattui olemaan heti vapaana, ja lääkärillekin pääsi kohtuullisen odotuksen jälkeen. Aina ei käy näin hyvin, ja kuntien ja terveysasemien välillä on varmasti suuria eroja. Hyvä tuuri kävi meillä myös siinä, että sekä hoitaja että lääkäri olivat erittäin ystävällisiä. Joskus olen asioinut sellaistenkin lääkäreiden kanssa, joiden ei pitäisi olla ihmisten kanssa missään tekemisissä. Mutta silti, vaikka joutuisi jonkun aikaa odottamaankin, palvelu on ilmaista. Ilmaista.

Mietitäänpä sitä seuraavan kerran kun tekee mieli valittaa puolen tunnin odotuksesta terveyskeskuksessa.

Maidoton, munaton ja gluteeniton, mutta ei ihan mauton mutakakku

Viikonloppu vierähti ihan  parhaassa seurassa. Mieheni veli perheineen tuli meille yökylään, vaikka asuvat melko lähellä. Usein ollaan surkuteltu sitä, että ilta jää niin lyhyeksi kun pitää lähteä kotiin laittamaan lapset nukkumaan, kunnes vihdoin tänä viikonloppuna tajusimme, että eihän sen niin tarvi mennä. Siskonpeti lattialle, lapset nukkumaan, ja aikuiset istuu keittiönpöydän ääressä kahteen asti yöllä. Hei haloo, miksei kukaan aikaisemmin kertonut tällaisesta vaihtoehdosta!

Meidän isompi neiti odotti tätä viikonloppua maanantaista asti, eikä vähiten sen vuoksi, että sitten saa herkutella. Joukkoon mahtuu yksi ruokarajoitteinen, joten halusin tehdä jonkun hyvän jälkkärin gluteenittomana, maidottomana ja munattomana. Mutakakku ei petä koskaan, ja on todella helppo valmistaa, joten sellaista ohjetta lähdin etsimään. Ihan täydellistä ohjetta en nopean googlailun tuloksena löytänyt, joten päätin soveltaa itse muun muassa tästä Nalle-emon ohjeesta. Ja hyvää tuli!

Munaton, maidoton ja gluteeniton mutakakku

150g maidotonta margariinia (ainakin Keijun sininen 70% on maidoton)
130 g tummaa maidotonta suklaata (käytin Pandan Hurmaava tumma levyn)
2 dl sokeria
1 dl kaakaojauhetta
1,5 dl perunajauhoja
1 dl mantelijauhetta
1 dl vettä
1,5 tl leivinjauhetta
2 tl vaniljasokeria
ripaus suolaa

Sulata rasva, ja paloittele sekaan suklaa ja anna suklaan sulaa sekaan. Sekoita kaikki ainekset tasaiseksi massaksi, ja kaada voideltuun ja mantelijauheella jauhotettuun irtopohjavuokaan. Paista uunissa 175 asteessa noin 20 minuuttia.

Mutakakussa oikea kypsyys on tärkeää, joten varo paistamasta kakkua liian kauan. Kakun täytyy olla keskeltä hyllyvä, ja sisällön ihanan valuvaa, joten jos mietit lyhyemmän ja pitemmän paistoajan välillä, niin valitse se lyhyempi. Jätskin kanssa vielä vähän lämpimänä aivan loistava, mutta toimii sellaisenaan hyvin myös seuraavana päivänä. Noin niinku hypoteettisesti, mutta eihän sitä kakkua tietenkään seuraavana päivänä enää ole.

Koko kakku siis meni ennen kuin ehdin ottaa kuvan, eli vissiin oli ihan onnistunut leipomus.

ps. Kakku on maidotonta ruokavaliota noudattavalle sopiva vain sillä oletuksella, että allergikko voi syödä tuotteita, jotka tuoteselosteen mukaisesti "saattaa sisältää jäämiä maidosta". Useimmissa suklaissa on tämä maininta. Joten jos epäilet niin kannattaa kysyä syökö henkilö sellaisia tuotteita.

Ideoita ja rahanmenoa - Kädentaitomessuilla

Kävin viikonloppuna Tampereella Suomen Kädentaidot - käsi- ja taideteollisuusmessuilla Tampereella. Lähdin matkaan pienellä budjetilla, mutta kuten arvata saattaa, kyllähän siellä lähti mopo keulimaan. Tuliaisena siis tyhjä lompakko ja lukematon määrä ideoita. Onneksi kotona totesin, että en tehnyt turhia ostoksia messuhuumassa, vaan ostin lankoja ja käsityökirjoja, mitkä olivat ostoslistalla joka tapauksessa. Ja lapsille nahkarukkaset talveksi, ne on lämpimimmät hanskat mitä itselläni on koskaan ollut, joten ehkäpä lapsetkin niissä tarkenee.

Olen lainaillut kirjastosta paljon käsityöaiheisia kirjoja, mutta halusin itselleni perusoppaat neulomisesta ja virkkauksesta. Sellaiset, joista voi aina halutessaan tarkistaa jonkun silmukan tai kavennuksen, ja löytää varmasti vastauksen yhdestä ja samasta kirjasta. Vaihtoehtoja oli useita, mutta päädyin Virkkausmallien käsikirjaan sekä Neulojan hakuteokseen. Lisäksi ostin Molla Millsin Virkkuri -kirjan ihan inspiraatioksi, sen verran hienoja juttuja kirjassa on. Ja piristävän erilaisia perinteisiin virkkausteoksiin verrattuna. Jos haluaa päästä virkkauksessa alkuun, niin tämä on todella hyvä kirja siihen tarkoitukseen. Kirjassa on yksityiskohtaiset ohjeet perustekniikoihin ja silmukoihin, sekä muutamia helppoja virkkausohjeita, kuten koreja. Sain vielä itse taiteilijan signeerauksen kirjaani. :) Eräs japanilainen turisti oli muuten todella innoissaan Molla Millsistä, ja vietti tovin kuvaillen Mollaa virkkaamassa, Mollaa seisomassa, otti sekä videokuvaa että tavallisia valokuvia. Niin että kyllä kaikkien kannattaa kokeilla virkkaamista, jos joku tulee Japanista asti Tampereelle kuvaamaan Virkkuria. Jotain taikaa siinä täytyy olla. :)

Langoista suurin hankinta oli Puno -lanka, jota ostin lankakauppa Snurren pisteeltä messupäivän viimeisen viiden minuutin aikana. Täytyy antaa kyllä tuon putiikin tiimille pisteet myyntityöstä, sillä erottuivat edukseen aktiivisuudellaan noilla käsityömessuilla. Valitettavan useassa pöydässä oli selvästi ajateltu, että nämä hienot käsityöt puhukoot puolestaan. Eihän se niin mene. Paraskin tuote pitää osata myydä asiakkaalle, ja antaa tuotteelle kasvot. Pitää joskus mennä käymään paikan päällä Snurren liikkeessä Helsingissä, sen verran ihania lankoja heillä oli tarjolla.

Puno -langasta olen jo vähintään vuoden ajan suunnitellut tekeväni itselleni neuletakin, mutta en ole vain raskinut satsata noin kalliiseen lankaan. Tosin alpakkavillaisia neuletakkeja on mahdotonta löytää kaupasta, ja jos sattuu löytämäänkin niin joko hinta tai malli ei miellytä. Nyt saa juuri sellaisen kuin haluaa. Ainakin noin niinku periaatteessa. Lopputuloksenhan tietää vasta sitten kun neuletakki on valmis. :)

Olin miettinyt pitkään mikähän olisi ihanan kevyt ja pehmeä lanka neuletakkiin, ja lisäksi sen verran paksu, että neule valmistuisi melko nopeasti, kunnes googlailin asiaa netistä ja törmäsin Kalastajan vaimo -blogissa olevaan neuletakkiin. Kalastajan vaimo on tehnyt hienon ja yksinkertaisen pitkän neuletakin Puno -langasta, ja vieläpä ohjeenkin siihen. Mahtavaa! Neuletakkeja on kyllä blogit pullollaan, mutta vain harvaan on ohje. Todennäköisesti päädyn johonkin samantapaiseen neuletakkiin kuin tuossa blogissa, mutta ehkä kuitenkin menen omalla ohjeella tai sovellan tuota ohjetta. Ja ei kun neulomaan. Pitäkää peukkuja, tämä on suurin työni sitten yläastevuosien pakollisen neulepaidan teon.

Pehmeää, lämmintä, kevyttä - pipon neuleohje

Olen aivan rakastunut. Löysin lankauutuuden, jota oli pakko ottaa yksi kerä mukaan. Se muhkea kerä oli niin kevyt ja pehmeä, että jotain siitä piti tehdä. Ja mikäpäs sen parempi kohde uuden langan testaamiseen kuin pipo. Ja vieläpä pipo erittäin tärkeälle ihmiselle, hyvälle ystävälle.

Tämä lankauutuus on Drops Designin Air, tuubiksi "puhallettu" lanka, joka sisältää alpakka- ja merinovillaa sekä vähän tekokuitua. Yksi 50 gramman kerä riitti vallan mainiosti yhteen pipoon, ja hieman jäi ylikin. Jos jollakulla on ollut vaikeuksia löytää tarpeeksi pehmeää lankaa niin tässä se on.

Halusin tehdä ihan tavallisen neulotun pipon, jotta lanka pääsee oikeuksiinsa. Eräs toinen ystäväni oli tehnyt itselleen niin kauniin "tavallisen" pipon, että päätin tehdä itsekin samantyyppisen. Aloitin luomalla 82 silmukkaa 5 mm pyöröpuikoille. Neuloin 10 riviä joustinneuletta (2 oikein, 2 nurin), jonka jälkeen sileää neuletta (oikealla puolella oikeita silmukoita, nurjalla puolella nurjia silmukoita) niin kauan, kunnes kappaleen korkeus oli noin14 cm. Ensimmäinen silmukka kannattaa aina neuloa oikein, myös nurjalla puolella, jotta reunasta tulee tasainen.

Tämän jälkeen aloitin kavennukset: jokaisella oikealla kerroksella neuloin viisi kertaa kaksi silmukkaa yhteen siten, että kavennukset jakaantuivat tasaisesti kappaleen alusta loppuun. Ensimmäinen kavennus oli kahdeksan silmukan päästä reunassa (8. ja 9. silmukka yhteen oikein), seuraavat 15 silmukan päässä toisistaan (15. ja 16. silmukka yhteen oikein). Näin kavennuskohdat jakautuu tasaisesti kun lasketaan kappaleen aloitus- ja lopetussilmukat pois pelistä. Kavennukset tehdään vain kappaleen oikealla eli sileällä puolella, ja jokaisen kavennuskerroksen välissä neulotaan nurja puoli ilman kavennuksia. Kavensin kymmenen kierroksen verran, jonka jälkeen katkaisin langan ja pujotin sen jäljelle jääneiden 32 silmukan läpi.

Langan kiristyksen jälkeen ompelin takasauman kiinni, ja päättelin langat. 

Jotta myssy ei kuitenkaan olisi liian tavallinen, lisäsin siihen värikkään tupsun, oikein syvän violetin, josta arvelin ystäväni pitävän. 

Tämä ei ole mikään paukkupakkasten tai tuiskutuulien pipo ilman vuorta, mutta kevyenä myssynä aivan ihana. Jo pelkkä ajatus pipon pehmeydestä lämmittää. :)

Suunniteltujen käsityöprojektien valtavaan kokoelmaan kuuluu neuletakki itselleni tämän langan isosiskosta, Drops Designin Cloudista. Lanka on ihan samanlaista kuin tämä Airikin, mutta paksumpaa, ja siihen on puikkosuositus 9, joten jopa minä voisin jaksaa tehdä neuletakin loppuun kun se etenisi tarpeeksi vauhdikkaasti isoilla puikoilla. 

No, siinä suunniteltujen projektien kokoelmassa on nyt niin ruuhkaa, että ehkä se neuletakki ei vielä täksi jouluksi valmistu. Eikä välttämättä seuraavaksikaan. Mutta suunnitella saa aina. 

Nyt ystävä sai pipon, josta piti kovasti. Ja vähintään yhtä suuri on lahjan antajan ilo.

Miesten kaulahuivi - neuleohje

Mieheni on tilannut minulta kaulahuivin aikapäiviä sitten, ja nyt isänpäivänä hän sen sai lahjaksi. Jostain kumman syystä en meinannut millään keksiä minkälaisen huivin tekisin. Tämä taisi olla kahdeksas malli mitä aloin tekemään. Aloitin vuorotellen virkkaamaan ja neulomaan, ja teinpä yhden huivin valmiiksikin todetakseni vain, että eipä taida tuo pörröinen huivi päästä yhdenkään miehen kaulaan.

Mieheni käyttää kaulahuivia lähinnä villakangastakin kanssa, laittaa huivin kaksinkerroin ja vetää kaulalla huivin päät lenkin läpi. Tästä ajattelin, että joku värileikki olisi kiva. Päädyin sitten niinkin hurjiin väreihin kuin musta ja harmaa, mutta juju on siis siinä, että edestäpäin huivin päät ovat eriväriset kuin "lenkki", jonka läpi nuo päät tulevat. 

Tällainen huivi on helppo tehdä vaikka joulupukin konttiin, onnistuu varmasti aloittelevaltakin neulojalta. Neuloin huivin Drops designin Big Merino -langasta seitsemän millin pyöröpuikoilla. Kaulahuivia tehdessä lankavalinta on mielestäni oleellinen, koska huivi tulee suoraan ihoa vasten. Eli kaikki vähänkään karhea ja kutittava täytyy jättää kaupan hyllylle. Eri asia tietenkin on huivit, joita käytetään takin päällä. Ja tuo puikkokoko kantsii huivia neulottaessa valita hieman yläkanttiin, koska huivin pitää olla hyvin laskeutuva, eikä sen tarvitse olla erityisen tiivis tai tuulenpitävä. Ja tietenkin pari numeroa suositusta paksummat puikot on hyvä juttu myös sen kannalta, että huivi valmistuu paljon nopeammin.

Huiviin meni kaksi mustaa ja kaksi harmaata kerää Big Merinoa. Huivi aloitetaan harmaalla, ja neulotaan yhden kerän verran ruutukuviota. Tämän jälkeen neulotaan mustalla kaksi kerää aina oikeaa, jonka jälkeen taas yksi kerä harmaata ruutukuviota.

Ohje:

1. Luo 7mm puikoille 28 silmukkaa.

2. Neulo 1. rivillä 4 oikein, 4 nurin, 4 oikein jne. 2. rivillä neulo  ensimmäinen silmukka oikein, 3 nurin, 4 oikein, 4 nurin jne. 

3. Toista 2. kohta

 Kun työssä on neljä riviä, on yksi ruuturivi valmis. Eli seitsemän ruutua, jotka ovat sekä leveydeltään että korkeudeltaan neljä silmukkaa per ruutu. Aloita rivi aina oikealla silmukalla, jotta huivin reunasta tulee tasainen.

4. Neulo yksi oikein, 3 nurin, 4 oikein, 4 nurin jne. rivin loppuun saakka. Seuraavalla rivillä 4 oikein, 4 nurin jne. 

5. Toista kohta 4.

Tämän jälkeen huivin kuvio on näkyvillä, eli shakkiruudukkoa muistuttava kuvio. Toista kohtia 2-3 ja 4-5 kunnes yksi kerä harmaata on lopussa. Lopeta kokonaiseen neljän rivin ruudukkoon, jotta kuvio pysyy ehjänä. 

6. Ota musta lanka kehiin, ja neulo ainaoikeaa eli aina vain oikeita silmukoita kahden kerän verran.

7. Ota harmaa kerä, ja neulo yksi rivi ainaoikeaa.

8. Toista kohtia 2-3 ja 4-5 kunnes toinen harmaa kerä on lopussa, ja ruudukko on samankokoinen kuin ensimmäinen harmaa pätkä.

Päättele silmukat seuraavasti: nosta ensimmäinen silmukka neulomatta puikolle, neulo 1 oikein, nosta kauempana puikolla oleva silmukka etummaisen silmukan yli pois puikolta. Neulo 1 oikein, nosta toinen silmukka ensimmäisen yli puikolta. Jatka kunnes silmukat loppuu. :) Vedä lanka viimeisen silmukan läpi, ja päättele kaikki langat. Höyrytä valmis työ silitysraudalla.

Lihansyöjän kasvissosekeitto

Meidän perheessä syödään aivan liikaa lihaa. Siksipä aina välillä teen ryhtiliikkeen keittiössä, ja yritän väsätä jotain kasvisruokaa. Kasvissosekeitot ovat helppo vaihtoehto, mutta niissä mietityttää se, tuleeko heti vartin päästä nälkä.

No tässäpä kasvissosekeitto, jonka jälkeen ei tule heti nälkä.

Punajuuri-linssikeitto

Vajaa kilo punajuuria

Muutama porkkana

Pari sipulia

Pari valkosipulia

Vettä

Noin puoli desiä öljyä

400g punaisia linssejä

1 pkt Aura -juustoa (vaihtoehtoisesti myös vuohenjuusto toimii tässä loistavasti)

1-2 tl Sambal Oelek -chilitahnaa (tuore tai kuivattu chili käy myös mainiosti)

Noin puoli desiä soijakastiketta

Mausteeksi mustapippuria ja Herbamare -yrttisuolaa

Kuori ja pilko punajuuret, porkkanat, sipuli ja valkosipuli suurehkoiksi paloiksi (punajuuri vähän pienemmäksi, koska kypsyy hitaammin). Ota esiin iso kattila, ja kuullota pilkotut ainekset öljyssä. Ei tarvitse sotkea paistinpannua ellet välttämättä halua. Lisää joukkoon pari litraa vettä. 

Anna kiehua niin kauan, kunnes punajuuret ja porkkanat ovat jo vähän pehmentyneet. Lisää joukkoon linssit, chilitahna, mustapippuri, yrttisuola ja soijakastike. Anna kiehua vielä 15 minuuttia, niin että linssit turpoavat. Sekoita välissä pari kertaa, koska linsseillä on tapana pyrkiä kattilan pohjaa kohti. Lisää tämän jälkeen vielä Aura -juusto, laita keittolevy ihan pienelle teholle ja kattilaan kansi päälle noin viideksi minuutiksi tai kunnes juusto on sulanut.

Lopuksi laita koko hela hoito sauvasekoittimella soseeksi kattilassa. Ja ei kun syömään.

Jos ruokakunnassanne asustaa kasvisruokien suhteen epäluuloisia ihmisiä, tai protskunpuputtajia, niin suosittelen esittelemään linssien pakkauksen ja erityisesti ravintoarvot heille. Tällä keinolla sain mieheni innostumaan linssejä sisältävistä kasviskeitoista. Punaisissa linsseissä proteiinia on 27g/100g, mikä on varsin kelpo suoritus kasvishötöltä. Siinä jo kana ja jauhelihakin kalpenee rinnalla. Jos ei tuokaan keino toimi, niin olkoot ennakkoluuloiset sitten nälissään.

Keitto on tosi täyttävää, ja myös erittäin  helppo tehdä. Punaiset linssit onkin saavuttanut meidän ruokakaapista vakiopaikan, koska juuri muuta kasvisruokaa en sitten osaakaan tehdä kuin näitä linssikeittoja. Ja mikä mahtavinta näissä linsseissä, niitä ei tarvi liottaa eikä edes huuhdella ennen käyttöä. Tuosta ohjeesta tulee melko iso kattilallinen, joten sinkkutalouksissa kannattaa tehdä ehkä 1/4 annos. Niin, ja jälleen opin kantapään kautta sen, että punajuuria kuoriessa kannattaa käyttää hanskoja.

Viikuna-spelttileipä

Seisoin kaupan jauhohyllyn edessä miettien, mistä jauhoista saisin tehtyä helppoa, hyvää ja terveellistä leipää. Sellaista, jota alle yksivuotiaskin pystyisi kahdella hampaallaan syömään. Silmiini osui kivan näköinen spelttijauhopaketti, jonka sisällöstä 10% on kuitua ja 15% proteiinia. Ihan hyvä suoritus jauholta.

Samaiselta kauppareissulta ostin pussillisen kuivattuja viikunoita, jotka ajattelin yhdistää näiden jauhojen kera. Melkoinen sekametelisoppahan siitä minun leipätaikinasta tuli.

5 dl maitoa

1-2 tl suolaa

1 pss kuivahiivaa

200g kuivattuja viikunoita pieninä paloina

Spelttijauhoja

Sämpyläjauhoja

Noin 1 dl ruishiutaleita

Noin 1 dl vehnärouhetta

Iso loraus (n. 1 dl) rypsiöljyä

Jauhojen määrää en mitannut, mutta tein taikinasta sellaista, mitä pystyi vielä ihan lopussakin sekoittamaan puuhaarukalla. Ei siis ole tarkoitus tehdä mitään taikinakönttiä. Jauhoista noin 2/3 laitoin spelttijauhoja ja 1/3 sämpyläjauhoja. 

Minun vauvaversiossa korvasin maidon korvikkeella, ja suolan jätin pois. Suolaton leipä on yleensä tosi mautonta, mutta tätä leipää huomasin syöneeni useamman viipaleen. Viikunat tuo leipään kaivattua makua ja makeutta.

Kaikki aineet sekaisin (öljy viimeiseksi), ja liinan alle. Ei siis mitään ärsyttävää vaivaamista. Tein taikinan aamupäivällä, ja paistoin leivän iltapäivällä, eli taikina sai kohota muutaman tunnin. Ehkä vähempikin riittäisi, mene ja tiedä. 

Jaoin taikinan kahteen pikkuvuokaan, mutta luulisin tämän taikinan olevan sopiva sellaiseen oikeaan pitkänmalliseen leipävuokaankin. Vuorasin vuoat leivinpaperilla, jotta leipä irtoaisi varmasti helposti.

Vuoka uuniin 200 asteeseen, ja sieltä pois 35 minuutin päästä. Helppoa kuin heinänteko, ja lopputulos oli yllättävän hyvä. Jopa niin hyvä, että piti ihan näin muillekin jakaa tämä keksintö. Ja niin hyvää, että spelttijauhot löytyy meidän ostoskärryistä toistekin. Ja niin hyvää, että suunnittelen jo juusto- ja viini-iltaa, jossa ihanien juustojen kyytipoikana olisi tätä viikunaleipää. Ja jopa niin hyvää, että ainakin hetken ajan uskon, että jopa tällaisella ilman jauhopeukaloa syntyneellä on mahdollisuus onnistua leivän leipomisessa.

Vauvan myssy - helppo virkkausohje

Opettelin vastikään joustinneuleen tekemisen virkkaamalla, ja se olikin helpompaa kuin luulin. Ystäväni sai viime viikolla vauvan, ja päätin testata tätä joustinvirkkausta tekemällä vastasyntyneelle neidille myssyn talveksi. Tein heti peräkkäin kaksi myssyä kun oli niin nopeatekoinen malli.

Langaksi valitsin Dropsin Andesin ja virkkuukoukun kokoa 7. Näillä eväillä ei kauan nokka tuhise kun myssy on jo valmis. Näin se tapahtuu: Virkkaa 17 ketjusilmukkaa. Tee ketjuun kiinteä silmukka toiseen ketjusilmukkaan koukulta päin katsottuna, ja virkkaa ketjun loppuun saakka kiinteitä silmukoita.

2. Krs: käännä työ. Virkkaa yksi ketjusilmukka, ja kiinteitä silmukoita takareunaan koko kerroksen loppuun. Takareunaan virkkaaminen tarkoittaa sitä, että koukku laitetaan vain silmukan takareunan läpi (ks kuva), kun tavallisessa virkkauksessa koukku laitetaan silmukan etu- ja takareunan läpi.

Jatka toisen kerroksen ohjeella siihen saakka, kunnes työssä on 27 riviä (aloitusketjun lisäksi). 

Ompele lyhyet sivut yhteen parsinneulalla.

Pujottele lanka parsinneulan avulla putkilon toisen aukon ympäri.

Kiristä ja päättele lanka.

Valmista tuli! Myssyn voi koristella halutessaan esimerkiksi kukalla tai tupsulla (ei välttämättä vastasyntyneelle käytännöllisin ratkaisu, mutta söpö).

Tämän kukan tein virkkaamalla kaksi erikokoista ympyrää, jotka ompelin yhteen. 

Tällä systeemillä saa helposti tehtyä pipon erilaisista langoista ja erikokoisille ihmisille. Jos malli asuu kotonasi niin voit aloittaa virkkaamalla sen pituisen ketjusilmukkaketjun, minkä korkuisen pipon haluat. Ja pipohan kasvaa työn edistyessä, joten leveyttä voi testailla päähän matkan varrella. 

Superhelppo lahjaidea vaikkapa pukinkonttiin.

Kiva palaute, kiva mieli

Tulipa niin hyvä mieli kun eräs ystävä tunnusti, että hän oli opetellut virkkaamaan isoäidinneliöitä ohjeeni avulla, ja jäänyt ihan koukkuun. Voiko parempaa palautetta käsityöohjeesta enää saada? Se, että saa edes yhden ihmisen innostumaan uudesta jutusta, ohje kannatti tehdä.

Toinen palaute liittyy neljän viikon treenihaasteeseen. Eräs tuttava kertoi, että hän luki treenihaasteesta blogistani ja  pohti paikallisen Martta -yhdistyksen haastamista neljäksi viikoksi treenaamaan. Aivan mahtavaa! Siitäkin siis kannatti kirjoittaa. 

Mikä parasta, nämä ihmiset saivat suunsa auki ja kertoivat noista kokemuksistaan. Kuinka pienellä teolla voi tuoda iloa toisen päivään. Liian usein ainakin itselleni käy niin, että ajattelen kyllä paljon positiivisia asioita ihmisistä, mutta eipä vain tule sanottua ääneen. Tämä kehityskohde on tiedossa, ja työn alla. Ja ehkä jo pienoista kehitystäkin on tapahtunut.

Jos joku on haastanut Martat treenaamaan, niin minä haastan sinut kertomaan seuraavan viikon ajan mieleesi tulevat kivat asiat ääneen. Jos vaikkapa puolison peppu näyttää hyvältä uusissa housuissa, ehkä kannattaa sanoa se ääneen. :)

Pipo päähän - virkkausohje

Miten ne pipot onkin aina hukassa tai väärän kokoisia tai väärän mallisia pieneen päähän? Päätinpä ryhtyä toimeen ja virkata pipon vajaa vuoden ikäiselle neidille.

Ostin ihanan pehmeää lankaa, Dropsin Big Merinoa, ja kaivelin pussukastani 4,5mm virkkuukoukun. Tein aloitussilmukan (=vetosilmukka), jonka ympärille virkkasin viisi kiinteää silmukkaa. Jatkoin suoraan seuraavalle kierrokselle, eli virkkasin pipon spiraalina, jolloin kerrosten vaihtumisia ei tule näkyviin. 

Toisella kierroksella virkkasin jokaiseen kiinteään silmukkaan kaksi silmukkaa, jolloin silmukkamäärä kasvaa kymmeneen. Kolmannella kierroksella virkkasin joka toiseen silmukkaan kaksi silmukkaa (=15 s). Tästä eteenpäin lisäykset tehdään aina edellisen kierroksen lisäyskohtien toiseen silmukkaan. Näin ollen lisäykset tulevat aina samaan kohtaan ja pipon mallista tulee siisti. Lisäilin silmukoita kunnes niitä oli 80. Tämän pipon käyttäjän päänympärys on 46cm. Jos tekisin pipon itselleni, tekisin noin 100 silmukkaa.

Viidellä aloitussilmukalla tehtynä piposta tulee hieman hiippalakkimainen. Jos haluaa tehdä pipon yläosasta tasaisemman niin kannattaa aloittaa kuudella silmukalla, ja lisätä aina kuusi silmukkaa per kierros niin pipon päälaesta tulee "lätty". Tällöin silmukoita tulee toisella kierroksella 12, kolmannella 18 jne.

Kun sopiva silmukkamäärä on saavutettu, jatketaan virkkaamalla kiinteitä silmukoita spiraalina niin kauan kunnes pipon korkeus on sopiva. Niin helppoa, että kaikki varmasti osaa. 

Jos haluat jämäkän pipon, joka pitää muotonsa ja vähän tuultakin, valitse suositeltua pienempi koukku. Jos taas haluat rennomman lörppäpipon niin valitse langan suositusta hieman isompi koukku. Muista tarkistaa myös silmukoiden määrä langan ja koukun mukaan. Eli mitä paksumpi lanka ja/tai koukku, sitä vähemmän silmukoita ja päin vastoin.

Mullahan lähti tämä projekti ihan lapasesta. Päätin virkata pipon takaosaa vähän pidemmäksi että suojaa niskaakin. Ja kaventaa vähän sieltä takaa, että pipo istuu hyvin takaraivoon alapuoleltakin. Ja sitten piti tehdä korvaläpätkin. Ja solmimisnauhat. Ja kukkakoriste.

Kukkakoristetta varten virkkasin pitkän pitsinauhan. Ohje kuuluu näin: virkkaa 112 silmukkaa. Virkkaa yksi pylväs kolmanteen ketjusilmukkaan, ja siitä eteenpäin pylväitä jokaiseen ketjusilmukkaan. Toinen kerros: virkkaa viisi ketjusilmukkaa, ja tee piilosilmukka (tai kiinteä silmukka) viidenteen pylvääseen. Jatka näin pylväsrivin loppuun saakka. Kolmas kerros: virkkaa jokaiseen viiden ketjusilmukan lenkkiin viisi pylvästä, ja pylväsryhmän jälkeen aina piilosilmukka (tai kiinteä silmukka) siihen kohtaan missä edellisen kierroksen ketjusilmukkalenkit kiinnittyvät ensimmäiseen kerrokseen. 

Käärin nauhan kukan muotoon rullaksi, ja kiinnitin parsinneulalla ja samalla langalla sieltä täältä niin, että kukka pysyy kasassa. Sitten vain kukka pistoilla kiinni pipoon. Solmimisnauhat tein niin, että kiinnitin kolme langanpätkää korvaläppiin, ja letitin langat nauhaksi. Valmista tuli! 

Pipo on kiitollinen virkkuu, koska se valmistuu melko nopeasti, ja tulee varmasti käyttöön. Tuo alussa kerrottu pipon ohje on aivan perusohje, jota voi sitten taitojen ja kiinnostuksen mukaan muokata mielin määrin. Joskus voi joutua vähän purkamaan jos huomaa, että on tehnyt liikaa tai liian vähän silmukoita, mutta ei kannata harmitella sitä, sillä matka on tärkeämpi kuin määränpää, virkkaamisessakin. :)