Keskeneräistä

Lapset on kipeinä vuoronperään, ja huushollissa on sen sata keskeneräistä asiaa. Lapset on onneksi aivan käsittämättömän reippaita sairastajia. Jos me aikuiset sairastetaan viikko kuumeista flunssaa, niin kyllä alkaa petin pohja houkutella. Vaan ei näillä pienillä. Sylissä viihdytään normaalia enemmän, mutta touhua riittää. Käsittämättömän vähäisillä yöunilla saa silti hyvät leikit aikaiseksi.

Kun lapset sairastaa, omat asiat jää useimmiten tekemättä tai kesken. Huonosti nukutun yön jälkeen välillä päätän aamulla, että en edes yritä siivota. Ruoan laiton suhteen mennään sieltä mistä aita on matalin, ja kämppä on välillä kuin hävityksen kauhistus. Kaikki jää kesken. Mutta sitähän se elämä on, keskeneräisten asioiden ketju. Aika pieni aika elämästä kuluu siihen, että saa asioita valmiiksi. Sen sijaan iso osa elämästä kuluu siihen, että asiat on kesken. Parempi siis ajatella niin, että keskeneräisyys on osa elämää. Joku voisi kutsua keskeneräisyyden sietämistä stressinsietokyvyksi, sitä se kotiäitinä olo kehittää. :)

Kesken ovat jääneet myös lukuisat käsityöprojektini, kuten villatakki, johon ostin langat käsityömessuilta. Se odottaa hihoja ja nappeja.

Kesken on myös virkatut converse -tossut eräälle vastasyntyneelle pienelle neidille. Nauhat ja päättely on vaiheessa. Ehkä ensi kerralla kirjoittelen näistä ohjeen jos joku muukin innostuu virkkaamaan vauvatennareita.

Kesken on myös jouluvalmistelut, mutta on meillä sentään kuusi, jonka kaksivuotias neiti isänsä avustuksella koristeli jo viime viikolla. Ja tulee se joulu vähemmilläkin valmisteluilla, ehkä jopa rauhallisempi joulu. Me taidetaan kuitenkin liikahtaa jouluksi kauas kotoa, joten se on ihan sama kuinka sekaisin ne kaapit on, tai viettääkö villakoirat meidän nurkissa omaa jouluaan. Ehkäpä jätän jouluvalmistelut kesken ihan tarkoituksella.