Joulu on jo ovella

Tänä vuonna teen kaikki joululahjat itse. Aloitan hyvissä ajoin, ja mietin tarkkaan mitä kukin lahjansaaja tarvitsee tai haluaa. Valitsen ihania ja laadukkaita lankoja, suunnittelen ja toteutan mallit itse, jotta varmasti kenelläkään vastaantulijalla ei ole samanlaista.

Joopa joo. Ehkä en itsekään täysin uskonut tuohon satuun alkuvuonna kun sitä pyörittelin mielessäni. Huomenna on jouluaatto, ja paria lahjaa lukuunottamatta olen joutunut turvautumaan kauppojen valmiisiin tuotteisiin. Suunnitelmia virkatuista tai neulotuista joululahjoista olisi kyllä vaikka muille jakaa, mutta aika on rajallinen. Ja hyvä näin, tärkeämmät asiat menevät käsitöiden edelle suurimman osan ajasta. 

Joululahjoja en tosin hankkinut kovin montaa tänä vuonna, koska suoritimme perheeni kanssa arvonnan siitä kuka ostaa lahjan kenellekin, ja jokainen tosiaan ostaa vain yhden lahjan. Lapsille sitten tulee vähän useammasta suunnasta paketteja, mutta niissäkin toivon kohtuutta.

 En halua opettaa lapsille, että joulu on joku krääsäjuhla, jonka jälkeen lelukorit ovat entistä täydemmät ja lapsi kuitenkin leikkii keittiöpyyhkeellä. Niinkuin meidän kaksivuotias leikkii joka päivä. Keittiöpyyhe on milloin rantatuolin kangas, milloin nuken peitto, hyppyalusta, huivi, hame, vetonaru, retkiviltti jne. Ehkä meidän aikuisten pitäisi luottaa enemmän siihen, että lapsi ei ole tyhmä, ja kehittää kyllä tekemistä kun siihen vain annetaan mahdollisuus. Ja puhun tässä ihan yhtä paljon itselleni kuin muille, sillä kyllä meilläkin niitä leluja on enemmän kuin tarpeeksi.

Joulupukkia odotetaan mummolaan pelonsekaisin tuntein. Saapa nähdä tuleeko huuto vai iso huuto. Pikkuneiti ei taida vielä paljon välittää onko jollakin iso parta vai ei, mutta kaksivuotiaan maailma on jo laajempi, päivittäin pohditaan mitä ne kaikki ihmiset on, mistä tulleet, mihin menevät ja millä. Miten, miksi, milloin. Kuka, kenen kanssa. Minkälainen. Ja joulu jos mikä on ihmettelyn aikaa.

Virkatut lapaset (ohjeen kera)

Olen pitkään miettinyt, että mitenköhän onnistuisi virkata lapaset. Nyt sairasteluiden lomassa tuli sekin testattua.

Tarvikkeet: 

Novita 7 Veljestä -lankaa (vajaa kerä)

3,5mm virkkuukoukku

Ohje: 

Työ aloitetaan virkkaamalla resori tasona, joka lopuksi yhdistetään rinkulaksi.

Virkkaa 16 ketjusilmukkaa. Virkkaa kerjusilmukkaketjuun kiinteitä silmukoita. Virkkaa kaikki seuraavat kerrokset kiinteitä silmukoita vain silmukan takareunaan. Virkkaa 28 kerrosta ja ompele kappaleen lyhyet päät parsinneulalla yhteen. Tee toinen samanlainen. Nämä lapaset on tehty melko pieneen käteen, joten mittaile resoria venytettynä käteesi ja tee tarvittaessa pari kerrosta enemmän.

Kun molemmat resoririnkulat on valmiina, aloita lapasen virkkaaminen suoraan resoriin. Virkkaa kiinteitä silmukoita rinkulan ympäri siten, että jokaisen kerroksen kohdalle tulee yksi kiinteä silmukka, eli kierrokselle tulee 28 silmukkaa. Älä virkkaa tätä ensimmäistä kierrosta kovin tiukasti.

Virkkaa spiraalina, eli siirry suoraan seuraavalle kierrokselle. Kierroksen vaihtumisen merkiksi voit laittaa jonkun merkin, itse käytän hiuspinniä silmukkamerkkinä. Virkkaa seuraavalla kierroksella joka viidenteen silmukkaan kaksi silmukkaa. Jatka viisi kierrosta ilman lisäyksiä. 

Laita lapasen alku käteen, ja laita silmukkamerkit (hiuspinnit) peukalon molemmin puolin siten, että silmukkamerkiien väliin jää neljä silmukkaa. Virkkaa silmukkamerkiien kohdalla kaksi samaan silmukkaan. Virkkaa seuraava kierros ilman lisäyksiä. Seuraavalla kierroksella tee lisäykset siten, että niiden väliin jää viisi silmukkaa. Ja taas yksi kierros ilman lisäyksiä. Jatka tällä tavalla lisäyksiä siten, että olet lisännyt silmukoita peukaloa varten neljällä kierroksella. Virkkaa vielä niin monta kierrosta, että lapasen varsi on sopivan mittainen, ja peukalo alkaa (minulla 7 kierrosta). Kannattaa sovitella lapasta usein niin saat siitä mahdollisimman sopivan kokoisen.

Peukalon kohta erotetaan muusta lapasesta siten, että virkkaa neljä ketjusilmukkaa, ja kiinnitä se toiselle puolelle peukaloa kiinteällä silmukalla. 

Jatka virkkaamalla työtä ympäri siten, että peukalon kohta jää nyt odottamaan vuoroaan. 

Virkkaa niin kauan, kunnes keskisormi pilkottaa lapasen päästä noin kolmen sentin matkalta. Aloita kavennukset: Aseta silmukkamerkit lapasen molemmille sivuille. 

Kavenna molemmilla sivuilla yksi silmukka kolmella kierroksella. Kavennus tapahtuu virkkaamalla kaksi silmukkaa yhteen. Seuraavilla kolmella kierroksella kavenna molemmissa reunoissa kolme silmukkaa. Vedä lanka viimeisen silmukan läpi, ja vie lanka parsinneulalla kaikkien jäljelle jääneiden silmukoiden läpi ja kiristä. Päättele lanka.

Peukalo: virkkaa aukon ympärille kiinteitä silmukoita. Virkkaa pari kierrosta, ja tarkista peukalon koko. Jos peukalon kohdalla on liikaa liikkumatilaa, kavenna pari silmukkaa yhteen virkkaamalla. Jatka kunnes peukalon kärjestä näkyy 1,5 cm. Kavenna kahdella kierroksella molemmilla sivuilla yksi silmukka. Kolmannella kierroksella kavenna joka kolmas silmukka, ja neljännellä kierroksella virkkaa pelkästään kavennussilmukoita (kaksi yhteen). Vedä lanka viimeisten silmukoiden läpi. Kiristä ja päättele lanka.

Tee toinen lapanen vastaavasti, mutta tee peukalo toiselle puolelle. Jätä molemmissa lapasissa resorin saumakohta ranteen alapuolelle.

Tällä tavalla lapasista tulee melko tiiviit ja jäykät. Jos haluat omista lapasistasi vähemmän jätkät niin virkkaa aina vain silmukan etureuna, eli älä laita koukkua kahden langan läpi, vaan pelkästään yhden. Näin neuloksesta tulee joustavampi.

Ei ollut sattumaa, että näistä lapasista tuli siniset, sillä eräs nuori superneito toivoi joulupukilta Supermies -lapasia. Pitää vielä virkata ja lisätä siis Supermies -merkit. 

Jouluun on vielä melkein kaksi viikkoa niin varmasti hitaimmin virkkaaja ehtii nämä lapaset saada valmiiksi. Jos silmukoiden tekeminen tai vaikkapa kaventaminen on jäänyt unholaan, YouTubesta löytyy varmasti apu siihenkin pulmaan.

Keskeneräistä

Lapset on kipeinä vuoronperään, ja huushollissa on sen sata keskeneräistä asiaa. Lapset on onneksi aivan käsittämättömän reippaita sairastajia. Jos me aikuiset sairastetaan viikko kuumeista flunssaa, niin kyllä alkaa petin pohja houkutella. Vaan ei näillä pienillä. Sylissä viihdytään normaalia enemmän, mutta touhua riittää. Käsittämättömän vähäisillä yöunilla saa silti hyvät leikit aikaiseksi.

Kun lapset sairastaa, omat asiat jää useimmiten tekemättä tai kesken. Huonosti nukutun yön jälkeen välillä päätän aamulla, että en edes yritä siivota. Ruoan laiton suhteen mennään sieltä mistä aita on matalin, ja kämppä on välillä kuin hävityksen kauhistus. Kaikki jää kesken. Mutta sitähän se elämä on, keskeneräisten asioiden ketju. Aika pieni aika elämästä kuluu siihen, että saa asioita valmiiksi. Sen sijaan iso osa elämästä kuluu siihen, että asiat on kesken. Parempi siis ajatella niin, että keskeneräisyys on osa elämää. Joku voisi kutsua keskeneräisyyden sietämistä stressinsietokyvyksi, sitä se kotiäitinä olo kehittää. :)

Kesken ovat jääneet myös lukuisat käsityöprojektini, kuten villatakki, johon ostin langat käsityömessuilta. Se odottaa hihoja ja nappeja.

Kesken on myös virkatut converse -tossut eräälle vastasyntyneelle pienelle neidille. Nauhat ja päättely on vaiheessa. Ehkä ensi kerralla kirjoittelen näistä ohjeen jos joku muukin innostuu virkkaamaan vauvatennareita.

Kesken on myös jouluvalmistelut, mutta on meillä sentään kuusi, jonka kaksivuotias neiti isänsä avustuksella koristeli jo viime viikolla. Ja tulee se joulu vähemmilläkin valmisteluilla, ehkä jopa rauhallisempi joulu. Me taidetaan kuitenkin liikahtaa jouluksi kauas kotoa, joten se on ihan sama kuinka sekaisin ne kaapit on, tai viettääkö villakoirat meidän nurkissa omaa jouluaan. Ehkäpä jätän jouluvalmistelut kesken ihan tarkoituksella.