Koko päivän satoi vettä. Ulkona vain harmaata. Villasukat piti vetää jalkaan kun tuli kylmä pelkästä ajatuksestakin että pitäisi ulos mennä. Tästä se pimeys alkaa, moooonta kuukautta kestävä pimeys. Kukat kuolee, lehdet tippuu puista, nurmikko nuupottaa surullisena. Alkaa pukeminen, kerrosta kerroksen perään. Kaapista tuijottavat kesävaatteet ikään kuin tietäen kohtalonsa.
Vai sittenkin:
Nyt se syksy sitten tuli.
Herään sateen ropinaan. Aamupalalla ihanan höyryävä kuppi teetä lämmittää kropan ja mielen. Saa kaivaa taas villasukat esille, luottoystävän kanssa suhde lämpenee jälleen. Ei tarvi enää leikata ruohoa, eikä vielä kolata luntakaan, siis huoltovapaa piha. Vaahtera maalaa jo maisemaa upeilla väreillään, ja tämä on vasta alkusoittoa. Uloskin saa laittaa kumpparit jalkaan ja hyppiä vesilätäköissä. Ja kynttilät, ne voi taas sytyttää pimenevien iltojen iloksi. Illalla saa käpertyä sohvan nurkkaan lempiviltin alle, ja ottaa vaikka pannullisen teetä kaveriksi. Ja kyllä se oma kultakin ihan kivasti lämmittää.
Onneksi joka päivä saa valita ihan ite.
Nimenomaan, asenne ratkaisee! :)
VastaaPoistaNäinhän se on, vaikka ei tuo mun kirjoitus tarkoita sitä, että valitsisin joka päivä sen positiivisemman vaihtoehdon. Mutta ite sen kuitenkin valitsee. :)
VastaaPoista