Ideoita ja rahanmenoa - Kädentaitomessuilla

Kävin viikonloppuna Tampereella Suomen Kädentaidot - käsi- ja taideteollisuusmessuilla Tampereella. Lähdin matkaan pienellä budjetilla, mutta kuten arvata saattaa, kyllähän siellä lähti mopo keulimaan. Tuliaisena siis tyhjä lompakko ja lukematon määrä ideoita. Onneksi kotona totesin, että en tehnyt turhia ostoksia messuhuumassa, vaan ostin lankoja ja käsityökirjoja, mitkä olivat ostoslistalla joka tapauksessa. Ja lapsille nahkarukkaset talveksi, ne on lämpimimmät hanskat mitä itselläni on koskaan ollut, joten ehkäpä lapsetkin niissä tarkenee.

Olen lainaillut kirjastosta paljon käsityöaiheisia kirjoja, mutta halusin itselleni perusoppaat neulomisesta ja virkkauksesta. Sellaiset, joista voi aina halutessaan tarkistaa jonkun silmukan tai kavennuksen, ja löytää varmasti vastauksen yhdestä ja samasta kirjasta. Vaihtoehtoja oli useita, mutta päädyin Virkkausmallien käsikirjaan sekä Neulojan hakuteokseen. Lisäksi ostin Molla Millsin Virkkuri -kirjan ihan inspiraatioksi, sen verran hienoja juttuja kirjassa on. Ja piristävän erilaisia perinteisiin virkkausteoksiin verrattuna. Jos haluaa päästä virkkauksessa alkuun, niin tämä on todella hyvä kirja siihen tarkoitukseen. Kirjassa on yksityiskohtaiset ohjeet perustekniikoihin ja silmukoihin, sekä muutamia helppoja virkkausohjeita, kuten koreja. Sain vielä itse taiteilijan signeerauksen kirjaani. :) Eräs japanilainen turisti oli muuten todella innoissaan Molla Millsistä, ja vietti tovin kuvaillen Mollaa virkkaamassa, Mollaa seisomassa, otti sekä videokuvaa että tavallisia valokuvia. Niin että kyllä kaikkien kannattaa kokeilla virkkaamista, jos joku tulee Japanista asti Tampereelle kuvaamaan Virkkuria. Jotain taikaa siinä täytyy olla. :)

Langoista suurin hankinta oli Puno -lanka, jota ostin lankakauppa Snurren pisteeltä messupäivän viimeisen viiden minuutin aikana. Täytyy antaa kyllä tuon putiikin tiimille pisteet myyntityöstä, sillä erottuivat edukseen aktiivisuudellaan noilla käsityömessuilla. Valitettavan useassa pöydässä oli selvästi ajateltu, että nämä hienot käsityöt puhukoot puolestaan. Eihän se niin mene. Paraskin tuote pitää osata myydä asiakkaalle, ja antaa tuotteelle kasvot. Pitää joskus mennä käymään paikan päällä Snurren liikkeessä Helsingissä, sen verran ihania lankoja heillä oli tarjolla.

Puno -langasta olen jo vähintään vuoden ajan suunnitellut tekeväni itselleni neuletakin, mutta en ole vain raskinut satsata noin kalliiseen lankaan. Tosin alpakkavillaisia neuletakkeja on mahdotonta löytää kaupasta, ja jos sattuu löytämäänkin niin joko hinta tai malli ei miellytä. Nyt saa juuri sellaisen kuin haluaa. Ainakin noin niinku periaatteessa. Lopputuloksenhan tietää vasta sitten kun neuletakki on valmis. :)

Olin miettinyt pitkään mikähän olisi ihanan kevyt ja pehmeä lanka neuletakkiin, ja lisäksi sen verran paksu, että neule valmistuisi melko nopeasti, kunnes googlailin asiaa netistä ja törmäsin Kalastajan vaimo -blogissa olevaan neuletakkiin. Kalastajan vaimo on tehnyt hienon ja yksinkertaisen pitkän neuletakin Puno -langasta, ja vieläpä ohjeenkin siihen. Mahtavaa! Neuletakkeja on kyllä blogit pullollaan, mutta vain harvaan on ohje. Todennäköisesti päädyn johonkin samantapaiseen neuletakkiin kuin tuossa blogissa, mutta ehkä kuitenkin menen omalla ohjeella tai sovellan tuota ohjetta. Ja ei kun neulomaan. Pitäkää peukkuja, tämä on suurin työni sitten yläastevuosien pakollisen neulepaidan teon.