torstai 30. lokakuuta 2014

Viikuna-spelttileipä

Seisoin kaupan jauhohyllyn edessä miettien, mistä jauhoista saisin tehtyä helppoa, hyvää ja terveellistä leipää. Sellaista, jota alle yksivuotiaskin pystyisi kahdella hampaallaan syömään. Silmiini osui kivan näköinen spelttijauhopaketti, jonka sisällöstä 10% on kuitua ja 15% proteiinia. Ihan hyvä suoritus jauholta.


Samaiselta kauppareissulta ostin pussillisen kuivattuja viikunoita, jotka ajattelin yhdistää näiden jauhojen kera. Melkoinen sekametelisoppahan siitä minun leipätaikinasta tuli.

5 dl maitoa
1-2 tl suolaa
1 pss kuivahiivaa
200g kuivattuja viikunoita pieninä paloina
Spelttijauhoja
Sämpyläjauhoja
Noin 1 dl ruishiutaleita
Noin 1 dl vehnärouhetta
Iso loraus (n. 1 dl) rypsiöljyä

Jauhojen määrää en mitannut, mutta tein taikinasta sellaista, mitä pystyi vielä ihan lopussakin sekoittamaan puuhaarukalla. Ei siis ole tarkoitus tehdä mitään taikinakönttiä. Jauhoista noin 2/3 laitoin spelttijauhoja ja 1/3 sämpyläjauhoja. 

Minun vauvaversiossa korvasin maidon korvikkeella, ja suolan jätin pois. Suolaton leipä on yleensä tosi mautonta, mutta tätä leipää huomasin syöneeni useamman viipaleen. Viikunat tuo leipään kaivattua makua ja makeutta.

Kaikki aineet sekaisin (öljy viimeiseksi), ja liinan alle. Ei siis mitään ärsyttävää vaivaamista. Tein taikinan aamupäivällä, ja paistoin leivän iltapäivällä, eli taikina sai kohota muutaman tunnin. Ehkä vähempikin riittäisi, mene ja tiedä. 

Jaoin taikinan kahteen pikkuvuokaan, mutta luulisin tämän taikinan olevan sopiva sellaiseen oikeaan pitkänmalliseen leipävuokaankin. Vuorasin vuoat leivinpaperilla, jotta leipä irtoaisi varmasti helposti.



Vuoka uuniin 200 asteeseen, ja sieltä pois 35 minuutin päästä. Helppoa kuin heinänteko, ja lopputulos oli yllättävän hyvä. Jopa niin hyvä, että piti ihan näin muillekin jakaa tämä keksintö. Ja niin hyvää, että spelttijauhot löytyy meidän ostoskärryistä toistekin. Ja niin hyvää, että suunnittelen jo juusto- ja viini-iltaa, jossa ihanien juustojen kyytipoikana olisi tätä viikunaleipää. Ja jopa niin hyvää, että ainakin hetken ajan uskon, että jopa tällaisella ilman jauhopeukaloa syntyneellä on mahdollisuus onnistua leivän leipomisessa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti